Suomen kieltä on alunperin aloitettu kehittelemään eri
murteiden pohjalta. Satojen vuosien aikana kirjakieli eli yleiskieli on
levinnyt kaikkialle suomea puhuvien keskuuteen. Kuitenkin jokaiselle suomalaiselle
ominta ja ymmärrettävintä "äidinkieltä"
on kunkin oman kotiseudun puhetapa, murre. Murteita on lukuisia, jo pienten
välimatkojen päässä puhetapa voi muuttua erilaiseksi.
Siihen vaikuttavat useat eri tekijät.
Murteet ruokkivat edelleenkin kirjakieltämme antaen sille vivahteikkuutta
ja sisäistäen kieltämme elettyyn aikaan ja kulttuuriimme.
Kirjakieli on kaavamaisempaa ja köyhempää ilmaisultaan
kuin murre. Murteessa kuuluu maan ja lämpimän mullan ääni;
siinä on luonto koko ajan lähellä. Murre "sanoo"
syvemmin, sillä on aina erityistä omakohtaista merkitystä
sanojalleen kuin myös kuulijalleen.
Putkilahtelaisilla on oma, ainutlaatuinen murre.
Putkilahden kylähistoriapiiri on saanut mielenkiintoisen lähetyksen.
Se sisältää arvokkaan tutkimustyön. Veikko Perttula
ja Mirjam Vihavainen ansaitsevat löydöstään lämpimät
kiitokset, sillä ilman heidän aktiivisuuttaan kyseinen tutkimustyö
olisi jäänyt monelle tuntemattomaksi.
Tutkimus on: PASTERNACK, WALJA Korpilahden pitäjän Putkilahden
murteen nominien taivutuspäätteet, niiden edustus muissa murteissa
sekä niiden historia. Laud. 1936. VII + 112 s. Lauseopillisia havaintoja
Korpilahden Putkilahden kielimurteesta. 42 s., yhteensid. edellisen kanssa.
HY. SKL.
Alkusanoissaan Walja Pasternack kirjoittaa seuraavasti: "Oleskellessani
kesällä v. 1935 Korpilahdella Putkilahden kylässä
keräten ainesta cumlaudeaineskokoelmaani varten merkitsin samalla
muistiin murteen nominien taivutuspäätteiden suhdetta valaisevia
esimerkkejä, jotka olen tässä työssäni esittänyt.
Muiden murteiden taivutuspäätteiden edustuksen olen saanut eri
murteita käsittelevistä teoksista ja murteita luetellessani
olen näihin teoksiin viitannut ilmaisemalla teosten tekijän
nimen. Murteet olen L. Kettusen "Suomen murteiden" mukaan jakanut
lounais-, hämäläis-, savolais- sekä etelä-, keski-
ja pohjoispohjalaisiin murteisiin. Paikallismurteiden nimittämisessä
olen käyttänyt eri tekijöiden käyttämiä
nimityksiä. Tämä sekä paikallismurteiden alueet näkyvät
kartasta. Murre-esimerkeissä olen myös käyttänyt eri
teoksissa esiintyvää merkintä-tapaa. Muuten prof. Rapolan
luennot taivutusopista ovat olleet työni perustana. Kaikki käyttämäni
esimerkit vanhasta kirjakielestä olen ottanut näistä luennoista,
samoin sukukielten esimerkit, joihin joskus sitäpaitsi olen lisännyt
muutamia esimerkkejä, jotka olen ottanut sukukieliä käsittelevistä
teoksista."
Tutkimustyönsä johdannoksi Pasternack on esittänyt muutamia
äänneopillisia havaintoja Putkilahden murteesta. Hän käsittelee
mm. konsonantteja mainiten muutamia tapauksia, jotka eroavat kirjakielestä.
Tässä pieni esimerkki: "t
Useampitavuisten sanojen partitiivi-muodoissa alkuperäisen lyhyen
sivukorollisen tavun jäljessä on -t- usein säilyneenä.
Esim. elämätä, ohjelmata, asijata, parempata, urakkata.
Sanan loppu -t on yleensä säilyneenä. Esim. he tulevat,
menevät, suat, laulat, suuret puut, talot, tuletkos, ota suappaat
poes."
Siteeraan pikkuisen myös vokaalien tutkimuksen puolelta:
"Ensi tavussa: a (>oa) >ua, ä (>eä) >iä,
esim. muata, myöte, uarre, vua, uatto, uamulla, kuapissa, suarnata,
menen muata."
Tutkimusta lukiessa on mukavaa löytää vielä käytössä
olevia putkilahtelaisia murresanoja. Vielä yllättävämpää
on tavata joku tuttu nimikin tekstistä. Tutkimushan on tehty jo vuosina
1935-36.
Paikallissijoja käsitellessään tutkija mainitsee mm. näin:
"Esim. olen piikana Mikkolassa. Kuka nyt selevänä pysyy.
Suut mustana ne tul' mustikasta. Ole vähä eempänä."
Mikkola on putkilahtelaisia taloja. Myös muitakin taloja ja paikkoja
tutkimuksessa mainitaan mm. Rantamäki, Kettuvuori, Virtasalmi, Niemi,
Kaunisto, Autio, Mattila, Nikkilä, Lehtola, Salmela ym. Henkilöiden
nimiä löytyy mm. Manninen, Hovinen, Peuha, Hannes, Jaakko, Helmi,
Marketta, Tarkki, Yrjö, Hilkka jne. Putkilahtelaisille nämä
nimet tällaisinaan kertovat kenestä on kysymys.
Oleskellesssaan kahtena kesänä Putkilahdessa Walja Pasternack
merkitsi muistiin myös lauseopillisia havaintoja Putkilahden kielimurteesta.
Oppaina havaintoja tehdessään sekä malleina niitä
järjestäessään hän käytti E.N. Setälän
ja S. Latvalan kansankielen tutkimuksia.
Pääasiallisena keruumenetelmänään hän käytti
keskusteluja Putkilahden asukkaiden kanssa. Pasternackilla ei ollut kylällä
ketään erityistä kielimestaria, vaan hän tyytyi tarkkailemaan
sekä vanhojen että nuorten puhetta. Näissä keskusteluissa
kuulemansa ainetta valaisevat puheenkohdat hän merkitsi muistiin
sovelluttaen ne sitten malleihinsa.
Putkilahden murteen äänneopilliset omituisuudet rajoittuvat
kartalla määrättyyn alueeseen. Prof. L. Kettusen "Suomen
murteiden" mukaan Korpilahti kuuluu Savon lounaaseen ulkoryhmään.
Putkilahti on Korpilahden syrjäkyliä Päijänteen itäpuolella.
Esittelen muutamia putkilahtelaisia puhekielen "omituisuuksia",
joita Walja Pasternack on täällä oleskellessaan huomioinut.
Hän on esimerkiksi huomioinut ajan adessiivista, että aamu ja
ilta sanojen adessiivien asemesta käytetään tavallisesti
näiden sanojen nen-päätteisiä johdannaismuotoja (iltasella,
aamusella). Aamu ja ilta sanojen adessiivilla sitävastoin on toinen
merkitys: illalla = eilinen ilta, aamulla = huomenaamu. Esim. "Missä
työ illalla olitte? Missä on illallinen posti? Aekaseen oamulla
meijän on leivottava. Myö oltiin illalla laivalla. Illalla kävi
kova ukkosilima."
Konjunktioista myös huomio: "Jos Jos aloittaa joskus alistettuja
kysymyslauseita. Kuitenkin on vain yksi esim. siitä: Kahtos lasista,
jos Myllystä tulee. Jos voi myöskin aloittaa itsenäisiä
lauseita. Silloin on merkitys "ehkä", esim. Jos ne on yläkerrassa.
Jos minä otankin nämä. Jos neiti tulee peränpitäjäks.
Vaikka Vaikka konjunktiota käytetään lauseissa, jotka ovat
puoleksi kysymyslauseita puoleksi konsessiivisia, esim. Ei tijä,
vaikka tulekin. Mitäs tijät, vaikka kuolisit sitä ennen.
Ei sitä tiejä, vaikka se pystyskin siihen. Huom. vaikka sana
vastauksena kieltävään huomautukseen. Et ole käynny
siellä. --Vaikka! - Et tiejä. - Vaikka' - "
Murteemme ominaispiirteistä kertoo pieni kuvaus nominaalimuodoista.
I:stä infinitiiviä käytetään parina yksityisen
verbin ohessa, joiden yhteydessä se kirjakielessä ei ole tavallinen,
esim. tavata: "tähän aikaan linja-auto tapaa tulla",
sattua: "Peuha sattu ajaa ohitte", osua: "osu käyvä
laivalle sinä päivänä", "osu tulla osuuskauppaan..."
I:stä infinitiiviä käytetään useimmin kuin kirjakielessä
ilmoittamaan verbin tekemisen tarkoitusta, esim.: "Onks teillä
rieska antaa? Mannisen mutkassa olisi viälä vähän
haravoita. Ei o eneän kuin kaks sarkoa tallia. Meillä on vehnästä
ja maitoo viejä seurataloon. Onks sahtia juuva?"
Koko Walja Pasternackin tutkimus on tehty nojautuen laajaan lähdeaineistoon,
täten kielitutkimuksen merkillisyyksiin voi etsiä lisäselvitystä
kunnioitettavan laajasta aineistosta. Kielentutkijat ovat osoittaneet
suomalaisten kuuluvan suomalais-ugrilaiseen kansanryhmään. Niinpä
näissä kielissä on joukko yhteistä alkuperää
olevia sanoja. Hyvin kiinnostavaa on lukea Pasternackin tutkimuksia lähisukukieliemme
välisistä eroavaisuuksista.
Lähdeaineistosta löytyy mm. seuraavia teoksia: Aug. Ahlqvist:
Suomen kielen rakennus, H. Ojansuu : Itämeren suomalaisten kielten
pronomiinioppia, L. Kettunen: Vatjan kielen äännehistoria ym.
Lähdeaineistoon on merkitty myös useita luentoja mm. nämä:
A. Kaunisto: Luennot Unkarin kielen äännehistoriasta (1934),
M. Rapola: Luennot taivutusopista (1933), E. Tunkelo: Luennot Vepsän
kielen äännehistoriasta (1931-32) ym.
Huomiota herättää saksankielisen lähdeaineiston runsaus.
Silmäänpistävää lähdeaineistossa on myös
erittäin pitkä luettelo (30) koko Suomen alueelle tehdyistä
paikallismurteiden tutkimuksista. Putkilahden murteen tutkimustyö
kuuluu tähän samaan sarjaan.
Nykyinen Putkilahden murre on osin muuttunut Pasternackin tutkimuksen
jälkeen. Murresanoja on vaikeata kirjoittaa paperille, niiden oikea
muoto tulee esiin ääntämisessä. Tässä kirjoituksessa
olevat lainaukset on pyritty kirjoittamaan Pasternackin "tyylillä".
(Esim. "Eiks nuo Karhulan Toivot ja Einot ennen asunnu siellä?"
Ukko puhu, että piput siistän. Näkikö Manninen miten
kätilöitä vietin Nikkilä?") Putkilahden murteen
tutkimustyö on kärsinyt siitä, että tutkijana on ollut
vieraalta kielialueelta tullut henkilö, eikä tätä
murretta omana kielenään puhuva tutkija.
Walja Pasternack on tehnyt arvokkaan tutkimuksen kotikylämme murteesta.
Kielitutkimuksen lisäksi sen myötä avautuu monia mielenkiintoisia
näkymiä oman kylämme asukkaiden historiaan, paikannimistöön
ja elämäntapoihin.
Aune Turunen
|
Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
1/2001 tammikuu
Walja Pasternackin opinnnäyte on kirjoitettu käsin. Nykyajan
ihmisille käsinkirjoitetun tekstin lukeminen on jo harvinaista
ja sen tulkitseminen vaatii pientä pinnistelyä
Walja Pasternack kuvattuna putkilahdessa vuonna 1935
|