Reino Koskinen 80 vuotta

Reino Koskinen syntyi Liida ja Kalle Koskisen perheeseen 20.9.1921. Lapsia oli kaikkiaan viisi, ja koska Reino oli kolmesta pojasta nuorin, piti olla itsestään selvää, että hänen olisi lähdettävä etsimään elantonsa tilan ulkopuolelta. Reino aloittikin ennen sotaa rakennusalan opinnot kirjekurssina, mutta sota muutti Reinon, kuten niin monen muunkin suunnitelmat; Reinon molemmat veljet kaatuivat sodassa, eikä Reino halunnut tuottaa sureville vanhemmilleen enempää surua lähtemällä maailmalle, vaan ryhtyi huolehtimaan kotitilasta isänsä jälkeen.

Myös Reino ennätti olla rintamalla yli kolme vuotta, heinäkuusta 1941 vuoden 1944 marraskuuhun. Hän säilyi haavoittumattomana, vaikka tuohon aikaan sisältyi luonnollisesti monenlaisia vähältäpiti-tilanteita. Kerran hän ja kolme muuta sotilasta olivat ennättäneet levittää eväänsä laakealle kivelle ja aikoivat ryhtyä keittämään korviketta kiven ääressä, kun kaukaa järven takaa kuului kranaatinheittimen ääni. Suojelusenkelikö lie sanonut Reinon suulla muille miehille: "Se tulee juuri tähän". Silloin miehet ryntäsivät poteroon pakoon. Kun he kranaatin räjähdettyä palasivat tarkastamaan tilannetta, eväistä ei näkynyt jälkeäkään; kranaatti oli pudonnut aivan miesten senkertaiselle ruokapöydälle.

Nuorena Reino oli myös innokas urheilija, erityisesti pikajuoksu oli Reinon laji. Lukemattomat olivat ne kerrat, jolloin Reino kilpaili oman kylän kisoissa ja kävipä Putkilahden viestijoukkue, jossa Reinokin oli mukana, voittamassa jonkun kerran myös Tammijärvellä ja Korpilahden kirkonkylällä.

Sodan jälkeen Reino avioitui oman kylän tytön Katri Niemisen kanssa. Lapsia syntyi kymmenen vuoden aikana viisi, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Perheen kasvaessa oli myös ryhdyttävä rakentamaan uutta kotia. Kodin vielä ollessa keskeneräinen Reinoa kohtasi suuri, ennalta aavistamaton suru: Kaisa kuoli äkillisesti nuorimman Elina-tyttären ollessa vain neljän kuukauden ikäinen; Reino oli yksin viiden pienen lapsen kanssa. Silloin elämää varmaan tuntui mahdottomalta jatkaa. Kotia ja lapsia tuli silloin hoitamaan Katrin nuorempi sisar Kirsti, joka oli aiemmin toiminut kodinhoitajana. Niin vain kävi, että Reino ja Kirsti avioituivat ja Kirsti tuli uudeksi äidiksi sisarensa lapsille hoitaen heitä kuin omiaan. Kirstille ja Reinolle syntyi vielä yhteinen poika Jouni, mutta tuskinpa Kirsti koskaan teki kasvatuksessa eroa vanhempien lasten ja Jounin välillä, kaikki olivat samaa sisarussarjaa. Reinon ylitsepääsemättömän tuntuinen tilanne sai näin parhaan mahdollisen ratkaisun.

Elämä jatkui ja talo valmistui. Kirsti ja Reino viljelivät tilaa ja hoitivat lypsykarjaa. Viljely oli voimaperäistä, karjantarkkailija kävi aika ajoin mittaamassa maidot ja maidon rasvat, haluttiinhan lehmiä jalostaa kaiken aikaa parempaan suuntaan. Siinä sivussa Reino teki töitä myös vieraille; maamiesseuran kasvinsuojeluruisku oli Reinon hoidossa ja jos Karusalmen Toivolle, joka yleensä hoiti kyläläisten kynnöt, tuli ruuhkaa töistä, tämä hälytti Reinon apuun.

Vuonna 1969 päätettiin rakentaa uusi navetta. Osa siitä olikin jo valmiina, kun Reino pysäytettiin taas: Reino oli 15-vuotiaan poikansa kanssa metsätöissä, kun vinssin koukku sinkoutui hänen päähänsä. Seurauksena oli otsaluun murtuma ja elinikäinen kolhu päässä, mutta sillä hetkellä oli kuolemakin lähellä. Reino joutui neljäksi viikoksi sairaalaan, jossa oli aikaa arvioida tilannetta uudelleen: maidosta oli ylituotantoa samoin kuin tänäkin päivänä eikä maidon hinnankorotuksia uskaltanut toivoakaan. Harkinnan tuloksena navetan piirustukset pantiin pöytälaatikkoon ja alulle pantu navettarakennus muuttui yleisvarastoksi ja pajaksi. Reino kävi maatalouskonekorjaaja- ja hitsaajakurssin ja pellot alkoivat kasvaa perunaa, mansikkaa ja sipulia; entisestä lypsykarjankasvattajasta oli tullut torikauppias ja kyläseppä samoihin aikoihin kuin vaimo Kirsti palasi entiseen työhönsä kodinhoitajaksi. Tämä Reinon uudentyyppinen yritystoiminta on johtanut mm. siihen, että hänet valittiin Korpilahden Palvipäivillä Korpiukoksi vuonna 1993.

Oman elämänuransa ohella Reino on ennättänyt olla mukana lukemattomissa luottamustoimissa. Maamiesseuran johtokuntaan hän on kuulunut yli 50 vuoden ajan, josta ajasta hän on hoitanut kuivuria lähes kolmekymmentä vuotta, ensin yhteiskuivuria, jonka sitten lunasti vähitellen omakseen ja sitten maamiesseuran talkootyönä rakentamaa kuivuria. Nuorisoseuran puheenjohtajana hän toimi jo ennen sotia, sen aktiivisimpina aikoina, olkoonkin, että hänen huomattiin tulleen valituksi tehtäväänsä alaikäisenä. Sotien jälkeen hän oli mukana nuorisoseuran johtokunnassa ja erilaisissa muissa tehtävissä niin, että hän on saanut ansioistaan Hermannin arvon. Putkilahden Osuuspankin konttoritoimikunnan puheenjohtajana hän on ollut noin 25 vuotta. Keskustapuolueen paikallisosaston johtokuntaan hän on kuulunut sen perustamisesta alkaen ja toiminut sen puheenjohtajanakin 15 vuoden ajan. Myös kunnallispolitiikassa hän on ollut mukana toimien kunnanvaltuutettuna vuosina 1951-1963, minkä ajan hän oli myös sosiaalilautakunnan jäsenenä.

Nyt 80-vuotiaana Reinon uurastus pelloilla ja metsissä on jo luonnollisesti vähentynyt, mutta tilalle on astunut uusi harrastus, tietokone ja kirjoittaminen. Tämän harrastuksen tuloksena on jo syntynyt kymmeniä muisteloita tähän kylälehteemme ja muihinkin alueen julkaisuihin, sekä aivan oikea kirjakin, omaelämänkerrallinen Muistelmia elämäni varrelta. Tätä nykyä Reinoa on työllistänyt myös tietojen kerääminen veteraanimatrikkeliin.

Reinolla on myös voimia matkustella, ohjautuivathan 80-vuotispäivän lahjarahatkin Reinon matkatilille. Saa nähdä, minne maailman ääriin Reino on tällä kertaa lähdössä, lukuisat maat Kreikkaa ja Israelia myöten ovatkin Reinolle jo tuttuja. Harvassa lienee muutenkaan tyhjät päivät Reinon kalenterissa, sillä Reino on edelleen mukana monissa yhteisissä riennoissa.

Toki Reinoakin ovat sairaudet jo välillä hiljentäneet ja vaatineet pysähtymään, mutta 80-vuotispäiväänsä hän sai viettää terveenä lastensa ja lukuisan ystäväjoukon ympäröimänä lauantaina 22.9. Tuo päivä taisi olla sään puolesta tilaustyö Taivaan Isältä, sillä vaikka elettiin jo syksyä, juhlapäivä Koskisen pihalla oli kesäisen aurinkoinen kuin konsanaan elokuussa. Lukuisat tervehdykset ja omien lasten ja lastenlasten ohjelmanumerot pukivat sanoiksi sen, mitä kaikki juhlavieraat ajattelivat: Reino on kiinteä osa paitsi omaa perhettään, myös koko Putkilahden kylän elämää ja historiaakin.

Riitta Hakanen

Etusivulle...

Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
10 /2001 lokakuu





Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Se on voimaruokaa tää talkkunavelli sanoi Könnön renki, palvattua lihaa kun leivälle veti, ja talkkunavelliä söi.