Korpilahden ja Muuramen mtk:n ammattimatka Viroon

Korpilahden ja Muuramen maataloustuottajat tekivät ammattimatkan Viroon. Mukana oli viljelijöitä Korpilahdelta, Putkilahdestakin neljä, Petäjävedeltä, Keuruulta, Leivonmäeltä ja Muuramesta. Yhteensä 50 henkeä. Joku vietti syntymäpäiviään, joku nimipäiviään, olipa yhdellä parilla häämatkakin. Auto starttasi Jyväskylästä ja jatkoimme matkaa auto expressillä kohti Tallinnaa. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Pöltsamaan linnaan, museoon ja käsityöpajaan. Seija Mennala kertoi linnan historiaa.

Seuraavana päivänä meillä oli vuorossa kiertoajelu Otepään hiihtokeskuksessa ja Sangasten linnaan tutustuminen. Varsinainen tutustumiskohde oli keski-suomalaisten viljelijöiden omistama Kuremöis-Kurekylä. Entinen venäläisten sovhoositila. Kiertoajelua tilalla, kulttuuritalo ja kyläkauppa. Mennalan veljekset Matti ja Antti selostivat tilakierroksen aikana tilan kehitystä. Sitten pääsimme tutustumaan lypsyasemaan ja lypsykarjanavettaan. Suojahaalarit pantiin kaikille päälle ja sitten päästiin navettaan. Näkymä oli valtava. Navetta oli sata metriä pitkiä ja ainakin 15 m leveä.

Viisi vuotta sitten tilanpito aloitettiin 1000 ha:n vuokramaalla. Lehmiä tilalla oli alussa 300 sekä nuorikarja. Myöhemmin on saatu ostettua 500 ha peltoa ja 200 ha metsämaata tilan haltuun vuokramaan lisäksi. Lypsylehmiä on tällä kertaa 427. Hiehoja tässä kuussa poikii 30 kpl. Eläimiä kaikkiaan hiehojen kanssa on 1000 kpl. Viisi vuotta sitten keskituotos oli lehmillä 3300 kg maitoa vuodessa ja nyt se on lähes kaksinkertainen eli 6000 kg. Navetassa on 600 paikkaa lehmille. Lypsäjiä on kolme. Lypsypaikkoja on kaksi, joissa kerrallaan lypsetään 14 lehmää (7+7) Alfa Lavalin koneilla. Lehmät käyvät kesällä ulkona laitumella. Lannanpoisto tapahtuu navetasta traktorilla etukuormaajalla päivittäin. Kuivikkeena käytetään turvetta ja sahajauhoa yhdessä.

Aikaisemmin tilalla oli ollut perunaa viljelyssä 120 ha. Nyt pelloilla kasvaa pääasiassa nurmea, ohraa ja kauraa, lisäksi viljellään myös sinimailaa ja rapsia. Apila kasvaa pellossa hyvin. Pellot on sovhoosiaikaan salaojitettu 5 - 40 cm putkilla. Viemärit on hyvät. Maa on hyvin syvämultaista. Kerran kaivettiin porakaivoa 80 metriä eikä vielä tullut kalliota vastaan. Tilalla on 40 henkeä työväkeä talvella ja viidestä kymmeneen henkeä enemmän kesällä. Agronomikoulutuksen saaneita työntekijöitä on useampia. Niistä Arvi on ollut tilalla työssä 27 vuotta. Hän oli 22 vuotta jo sovhoosiaikaan. Hän tuntee pellot hyvin. Tilalla on myös huoltomies, joka vastaa koneiden kunnosta. Ongelmitta ei tämä homma ole lähtenyt pyörimään. Sovhoosiaikaan oli opittu toisenlainen työmoraali ja vapaa-ajanviettotavat. Koneita ja traktoreita oli valtavasti ja kaikki isoja. Suurin osa toimivia. Äkeen työleveys oli pellolla 11 metriä.

Ruokailun jälkeen tutustuimme vielä Viron MTK:hon ja MTK:n puheenjohtajan Madis Ajaotsin maatilaan. Hän osasi aika hyvin suomea ja oli ollut tutustumassa Suomen MTK:n toimintaan. Tilalla toimi siemenpakkaamo. Viljat olivat valtavan suuressa entisissä perunakellaritiloissa.

Viljasiiloja oli tilalla monta ja ne olivat suurempia kuin olemme Putkilahdessa tottuneet näkemään.

Traktori siirsi 500 kg säkeissä viljaa ja herneet 1000 kg säkeissä auton lavalle. Koneita oli hyvä pyöritellä suurissa tiloissa.

Tältä päivältä lopetimme ja lähdimme motelliin. Illanvieton jälkeen olimme varsin väsyneitä, joten painuimme pikimiten pehkuihin, jotta aamulla jaksoimme jatkaa. Nuoret vielä lähtivät tutustumaan Tarton kaupunkiin.

Tutustuimme aamulla Kambijan kirkkoon. Se oli lahjoitusvaroilla kunnostettu kirkko. Pappi oli nuori ja hyvin herttaisen näköinen nuorimies, joka kertoili tulkin avulla meille kirkon historiasta ja työstä tämän päivän Virossa. Tämän jälkeen tutustuimme maatalousmuseoon, jossa joimme myös päiväkahvit. Se oli mielenkiintoinen paikka. Valtavan suuria erilaisia koneita.

Reino Koskinen poseeraa maatalousmuseon puimurin vierellä

Kaikki koneet oli suojattu maalilla, että eivät ulkotiloissa turmeltuisi.

Museossa käynnin jälkeen tutustuimme virolaisen maanviljelijä Ylö Pystön lypsykarjatilaan. Tilalla oli paljon lehmiä ja uusi lypsyasema. Yksi lypsäjä hoiti 14 lypsimen valvonnan yksin.

Viimeisenä retkipäivänä oli maatalouskohteena Olustveren kartano, jossa erikoisena nähtävyytenä oli valtavan pitkät tammikujat. Sitten kävimme vielä Mustanmäen torilla tuliaiset ostamassa.

Matka oli hyvin antoisa ja se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Paljon on siellä vuodatettu kyyneleitä ja hikeä. Sodan jälkeen venäläisten tultua oli virolaisten lähdettävä omilta tiloiltaan ja kaikki niskoittelijat vietiin armotta Siperiaan. Tuotiin venäläisiä tilalle. Tällöin saatiin raivattua pienet tilat pois ja kunnostettua nämä suuret tilat ja aukeat pellot. Rakennukset olivat massiivisia. Betonielementeistä oli helppo rakentaa ja arkkitehtuuri tuli halvaksi, kun kaikki tehtiin samoilla piirustuksilla. Työväen asuntoja oli rakennettu paljon ja kaikki samanlaisia. Väriä ei ole käytetty ollenkaan. Kaikki oli synkkää ja harmaata.

Kun Viro itsenäistyi 1991 niin raja meni kerralla poikki. Kaikki koneet jäi Viron puolelle. Tilat olivat niin suuria, ettei kukaan Virolaisista pystynyt niitä viljelemään, kun ei ollut rahaa eikä oppejakaan niitä pyörittämään. Myöhemmin on tullut mukaan yrittäjiä, mutta ei vieläkään kaikkia peltoja pystytä viljelemään. Kyllä me suomalaiset olemme olleet onnellisia, kun olemme saaneet olla suurin osa omissa kodeissamme lukuun ottamatta karjalaisia. Saivathan hekin olla sentään omassa maassaan ja samassa kulttuurissa. Veteraaniveljemme ovat tehneet suuren palvelun isänmaalle, antaessaan henkensä ja terveytensä isänmaan puolesta, jotta me olemme saaneet elää täällä vapaassa maassa. Osaammeko olla tarpeeksi kiitollisia?

Haluamme vielä kiittää monia yrityksiä tarjoilusta matkan aikana; Agrimarket, Yrittäjien Maatalous Jyväskylä, Suomen Rehu OY, Nokka-Tume OY ja DeLaval. Matka onnistui kaikin puolin erinomaisesti. Vetäjät Matti ja Seija Mennala olivat matkanjohtajia, Minna Häkkinen ja Maarit Linroos avustivat. Kaikille kiitos mielenkiintoisesta matkasta.

Mukana ollut
Kirsti M. Koskinen

Etusivulle...

Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
5 /2002 toukokuu





Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Minä olen osani tehnyt, nyt alkoi Luojan vuoro töissä, sanoi isäntä, kevätkylvöt kun maahan sai kylvettyä.