Kynäriläiset Putkilahdessa

Päivä oli syksyisen kuulas. Daaliat nuokkuivat. Oli pakastanut jo muutamana yönä, kun saavuimme kutsun mukaan puolilta päivin sunnuntaina 22.9. Koskisten pihalle. Keski-Suomen Kynäri ry:n kuusi kirjoittamisen harrastajaa ja neljä kirkonkyläläistä aloittivat ihmettelyllä vierailun. Ovatkohan Koskiset koskaan poistaneet mitään tarpeettomana? Silmä löytää kummallisen näköisiä härveleitä, eksoottisia lintuja ja työvälineitä seinillä. Tässäpä mallia, laitetaan mielikuvitus heilumaan ja väkkärät pyörimään. Kaupunkilaiset hämmästelivät isäntäväen monitaitoisuutta.

Lapin mies sanoi syödessään Kirstin lihakeittoa tuvassa, että näin suomalainen nainen osaa kun on parhaimmillaan. Puhetta riitti jo ruokaillessa ja heti ajan kohtaan sopivan omenapaistoksen ja vaniljakastikkeen jälkeen pääsimme varsinaiseen asiaan: Kirstin runoon Vuoden kylästä ja sen historiasta ja Reinon esittämiin katkelmiin kirjastaan, jonka kuvaukset veivät meheviin kielikuviin ja poikien kolttosiin silloisessa Putkilahdessa.

Sana oli vapaa ja kuulimme tarinoita ensimmäisestä lossimatkasta, Syvänlahden Matin unennäkijän taidoista ja olipa joku ylittänyt veneellä hänen kanssaan Päijänteen, jolloin Matti oli sanonut, ettei häntä tarvitse pelätä. Mutta kyllä kaupunkilaisillakin on ihmeellisiä taitoja. Siitä paikasta eräs rouva neuvoi taidon pysäyttää nenäverenvuodon. Miehet jo vähän siihen malliin, että pitäisikö testata. Koskisilta löytyy nyt tieto siihenkin asiaan ja Kilvensalon Saloilta. Aili ja Viimo Salo olivat tulleet varta vasten meitä viihdyttämään lauluillaan. Joku jo olisi halunnut heitä nauhoitukseen. Vieraatkin joutuivat laulun sanojen myötä esittämään pantomiimia, rikasta ja köyhää tyttöä ja valitsijaa.

Kun nuori mies selvisi valinnasta, lähdimme joukolla Kettuvuorelle. Se on kuulemma ennenkin ollut "nuorten" paikka.

Matkalla hämmästelimme Kallioitten pihassa kolmea entistä presidenttiä, jotka Lauri oli jähmettänyt pihalleen betoniin.

Kettuvuorelta on hulppeat näkymät, jota kynäriläiset kapusivat katsomaan.

Oma vaivansa tästäkin retkestä oli, mutta kyllä se kannatti.

Reinon perässä kapusimme vuorelle. Naisia vedettiin ja työnnettiin ylös, mutta kyllä se kannatti. Putkilahti on kylä vuorten sylissä. Hyvä kylä, missä toivottavasti riittää asujia ja viljelijöitä. Vuoret, vedet ja rehevä kasvillisuus panivat kynäriläiset sanattomaksi.

Tyytyväisinä nähtyyn palasimme hiljaa rupatellen Koskisten pihaan.

Tutustuimme vielä Kirstin savimaailmaan ja minä ihastelin Reinon sinistä lintua rinteessä.

Mikä lie riikinkukko!

Kahvi maistui ja kirvoitti kielet. Tämä oli se nykyisin paljon puhuttu elämys, jota usein etsitään kaukaa. Kiitos Koskiset, kiitos Salot ja kiitos Mukanaolijat.

Terveisin Raija Siltala

Etusivulle...

Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
10 /2002 lokakuu





Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Täytyy tässä välillä lähtee ihmisiin sanoi Auvis-Otto, Peräahosta kun Putkilahteen kaupoille tuli käymään.