Jokunen vuosikymmen sitten maaseudun väestön pääasiallisin toimeentulo muodostui metsätalouden piiriin kuuluvista töistä. Laajemmassa merkityksessä metsätalouteen kuuluvat metsäteollisuus, metsätuotteiden kuljetus ja kauppa. Kaikenlaiset metsiin liittyvät monipuoliset työt muodostivat maaseudun väestölle maatalouden lisäksi sen kaikkein merkittävimmän elinkeinon. Aikojen kuluessa elinkeinot, kuten kaikki muutkin rakenteet yhteiskunnassamme ovat muuttuneet. Syitä on monia. Kehitys on kulkenut eteenpäin koneistuksen yleistyessä ja se on osaltaan vähentänyt ihmistyön tarvetta monella alalla. Näin on käynyt myös metsätyön suhteen. Vielä muutama vuosikymmen sitten Putkilahden miehet olivat lähes kaikki metsureita. Ainoastaan suurimmat talolliset tai muun ammatin omaavat miehet eivät tehneet metsätöitä.

Nykyään varsinaisia metsureita on hyvin vähän. Putkilahden ainoa kokoaikainen metsuri lienee Korospohjassa asuva Jarmo Ahonen.

1961 syntynyt Jarmo Ahonen perehtyi jo nuorena poikana metsurin ammattiin kulkiessaan isänsä mukana metsätöissä.

Myöhemmin Jarmo on kouluttautunut ammattiin käymällä 70 - 80-lukujen vaihteessa Kuhmoisissa alan peruskurssin, joka kesti 10 kk. Tämän valmistavan jakson jälkeen hän jatkoi opintojaan Jämsänkosken Metsäoppilaitoksessa 10 kuukauden ajan. Näiden opintojen lisäksi Jarmo on suorittanut muutamia lyhyempiä alan kursseja. Käytännön työt ovat kuitenkin olleet perustana opinnoille ja näin Jarmo on saavuttanut korkeatasoisen ammattitaidon alallaan.

Jarmo on työskennellyt vuodesta 1988 lähtien Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen palveluksessa. Yhdistyksen nimi, joka oli aikaisemmin Korpilahden Metsänhoitoyhdistys, muutettiin toimialueen laajennuksen yhteydessä. Päijänteen Metsänhoitoyhdistys toimii laajalla alueella. Korpilahden lisäksi siihen kuuluvat mm. Jyväskylä, Jämsä, Toivakka, Leivonmäki ja Luhanka. Jarmon työalueena ovat Vespuolen, pääasiassa Putkilahden metsät.

Nykyisin Jarmon työtehtäviin kuuluvat nuorten metsien uudistus- ja raivaustyöt. Myös talvella tehdään raivaustöitä hakkuutöiden yhteydessä. Keväisin alkavat taimien istutukset ja keskikesällä tehdään taimikonhoitotöitä.

Tällä metsäpalstalla harvennettiin kuusikkoa kasvatusmetsäksi. Metsurin käyttö oli tarpeen siitä syystä, että metsässä oli runsaasti raivattavia pieniä puita ja hakkuukoneen käyttö oli tästä syystä hankalaa.

Hyvät varusteet auttavat kestämään ankarat olosuhteet metsässä. Vaatteidenkin pitää olla tukevaa tekoa, jotta työ sujuu tuulessa ja tuiskussa. Kesälläkin tarvitaan kunnon vaatekerros suojaamaan hyönteisiltä, oksien pistoilta ja puiden karheudelta. Metsässä ei ole lämmintä taukotupaa ja tämä puute on korvattu taukotakilla, joka pitää miehen lämpimänä taukojen aikana.

Tämän ajan metsurien työt ovat etupäässä keskittyneet nuoriin metsiin. Sahatukkien kaatoa tehdään miesvoimin enää harvemmin. Työt ovat siirtyneet koneille. Kokonaan tämä työ ei sentään ole koneiden varassa, vaan Jarmokin joutuu vielä toisinaan tukinkaatoon. Tällöin työ koostuu kaadosta, karsimisesta, mittauksesta, katkomisesta ja kasaamisesta. Mittaukset suoritetaan aina erillisten laatuvaatimusten mukaisesti.

Tänä päivänä, kun metsuri lähtee työmaalleen, hän ottaa mukaansa moottorisahan, polttoainetta sekä varustevyön. Varustevyöhön kuuluvat koukku, sakset ja pari kappaletta kaatorautoja eli "vänkäreitä". Näitä on kahta eri kokoa. Metsurin varusteisiin kuuluu myös kypärä. Kesällä mukaan otetaan raivaussaha. Kirvestä metsuri ei ole tarvinnut enää vuosikausiin. Vuodesta 1994 lähtien metsurien varustuksiin lisättiin matkapuhelin.

Metsurin ammatti on raskas. Siinä vaaditaan mieheltä paljon. Työt tehdään hyvin rasittavissa asennoissa. Nostelemaan joutuu myös paljon. Sääolot ovat metsien työntekijöille usein armottomia. Kesällä on uuvuttavia hellekausia ja lisäkiusaa tuovat itikat ja paarmat. Talvella metsuri saa rämpiä syvässä lumihangessa ja kaivaa puun tyviä lapioimalla esiin.

Tämän talven aikanakin pakkasta on riittänyt ja lunta on ollut paljon. Puut olivat lumen painosta taipuneet "luokille", kun Jarmo sahasi niiden seassa niin että lumi pöllysi sakeana pilvenä ympärillä.

Jarmo ei ole jättänyt töitään tekemättä säiden takia. Hän lähtee säännöllisesti työmaalleen satoi tai paistoi, pakkanenkaan ei ole häntä pelottanut.

Moottorisaha pitää tankata työpäivän aikana monta kertaa. Varsinaisen polttoaineen lisäksi saha kuluttaa öljyä teräketjun voiteluun, joten kahden nesteen kombikannu on metsurin vakiovaruste.

Metsurin suojakypärä suojaa pään lisäksi muutakin. Kypärän takaosassa riippuu niskasuojus, joka pysäyttää puista tippuvan lumen tien puseron kaula-aukosta sisään. Visiiri kypärän etuosassa suojaa silmät ja kasvot oksien pistoilta sekä sahasta lentäviltä puruilta. Kuulosuojaimet tarvitaan moottorisahan melun vuoksi.

Jarmo on tyytyväinen siihen, että on vakituinen työ ja että saa asua kotikylässä. Iltaisin ja viikonloppuina Jarmo puuhailee kotipihallaan olevassa tallissa erilaisten laitteidensa kimpussa. Jo pikkupoikana hän oli kiinnostunut koneista ja mopojen rassaamisesta. Siitä alusta kiinnostus on jatkunut ja taito kehittynyt tälläkin alalla. Metsurin työkalusto vaatiikin jatkuvasti huoltoa ja kunnostusta. On hyvin arvokasta, että pystyy itse tekemään nämäkin välttämättömät työt.

Jarmo tunnetaan erikoisen tarkkana ja huolellisena kaikissa töissään ja toimissaan, joihin hän ryhtyy.

Metsurin töitään Jarmo aikoo jatkaa niin kauan kuin voimia riittää. Uusia tulijoita alalle ei näytä hakeutuvan. Tulevaisuudessa miestyövoiman käyttö metsissä näyttää loppuvan kokonaan. Se on huono asia, sillä kunnon metsuria ei minkäänlainen kone pysty työn laadussa korvaamaan.

Teksti: Aune Turunen
Kuvat: Osmo Weijo

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2003]