Kirsti Koskinen esitti Korpilahti-päivän kunniaksi itse kirjoittamansa runon.

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi,
lähteä nyt laulamahan,
sanaani sanoamahan.
Kertoakseni paikasta omasta
Putkilahden kylästä
asuinpaikasta somasta.

Miten minäkin, tänne löysin?
Ensin synnyin, sitten kasvoin.
Kävin koulun, vartuin suureksi,
oman äidin ohjaillessa,
isän leivän hankinnassa.

Sitten maailmalle lähdin
kulkemahan, katsomahan,
oman ammatin valintahan
Siellä kiersin kaarsin,
tänne takaisin palasin.
Liekö sulho houkutellut,
lapset äitiä kaipaellut?

Tääl on maammoni majaillut,
kasvatellut karjasensa,
täällä pappani työskennellyt,
hevosensa ravinnut,
miksipä minä en olisi,
tähän paikkahan palaillut.

Tääl on kaikki hyveä,
vilja on kultajyveä.
Tääl on järvet, tääl on niemet
rannalla rakkaan kotini
iki-ihanan Päijänteen.
Aurinko on paistatellut
tuuli hiljaa hyväellyt
tuonut aikaisen kevähän,
hiiren korvat aukaellut.
Tuonut linnut lauluinensa,
kevätsade herätellyt,
kesän uinuneen.

Miksi en tätä kehuisi,
päivän paistetta parasta
kesäillan suloisuutta,
aamukasteen lempeyttä.
Täällä järvet kaunehimmat,
sinisemmät järven pinnat.

Tääl on näköalapaikat omat
on Kettuvuori, Housuvuori,
Hevoskukkulat somat,
Kääjinsalmi, Heposalmi,
ne Rantuun lahtia ovat.

Näätkö Lähdelahden, Ylisjärven,
nuo poukamat Kasselän luona?
Nämä järvet kalaisat verkkoinensa,
katiskat runsaine kevät ahveinensa.

Siispä taiteilijat kylässä,
huomasivat viihtyvänsä.
Vuoret kukkulat koskettivat,
kokoontuivat tarinoivat
kylän hienon kupeeseen.

Tänne leirin he perusti,
syventyivät kursseihinsa,
palettinsa avasivat
maisemat kankaalle ikuistivat.

Näin on säilynyt kylämme,
luonnon ehdoilla elomme
valtakunnallisesti arvokkaaksi
suunnitellen paremmaksi.

Ei ole puuttunut jyviä,
eikä piimä purnukasta
muuttaneet vain pahvitölkkeihin
kaupan kylmätiskeihin.
Sieltä on hyvä hakea
Pekan Virpin palvellessa,
ystävänä kohdellessa,
tuttujakin tapaillessa.

Viel on lehmät kylässämme
hevonenkin rattainensa
määkii lammas Könnön mäellä,
käki kukkuu vuoren laella.

Paljon on pitäjässä hyveä,
on päiväkoti, perhehoito,
sairaudet hoidetaan
hampaatkin korjataan.
Kun Kärkisten salmi silla sai
siitä monesta pulmasta säästyi kai.
Käy työssä käyntikin Jyväskylään,
ihan kuin menis naapurikylään.

On Alkio-opistokin
omassa kunnassamme
siinä aivoriihessä
tähkiä puhdistellessamme,
huomaat, kaupungin läheisyys,
minkä edun se tuokaan.

On komea Korpilahden kirkko mäellä,
voi sanan kuuloon mennä joka säällä,
useinkaan emme sitä aina huomaa,
tätä yltäkylläistä Luojan luomaa.

Asumismessut on meneillä,
Vespuolelta voit tonttia katsella.
Mikäs olis täällä asuessa,
vaikka ystävänä kohdatessa.

Täältä maallisen paratiisin löysimme,
sitä kaikille muillekin kehumme.
Tule sinäkin asumaan kanssamme
voisit olla onnellisempi kylässämme.

On meillä tietysti omat huolemme
sen kohdallamme toki ymmärtänemme.
Vaikeudet voittaa tahdomme
Valoisan huomenen siten saavutamme.

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi,
tästä kaikesta sanoa kiitokseni
joka päivästä, hetkestä tässä ja nyt
mitä Luojamme meille on lahjoittanut.

Kirsti Koskinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2003.]