Putkilahden vesiväylän kunnostushanke on ollut vireillä jo kolmisenkymmentä vuotta. Kohde on ollut jo 1970 - 80 luvuilla Keski-Suomen vesiympäristöpiirin suunniteltavana, mutta suunnitelmia ei koskaan toteutettu. Nyt aika on jo ajanut näiden vanhojen suunnitelmien ohi, eivätkä ne enää ole käyttökelpoisia - 25 vuodessa on tapahtunut muutoksia ja on tullut uusia tarkasteltavia asioita, esimerkiksi kunnostettaviksi suunnitellut alueet (Kääjinsalmi, Rupansalmi) kuuluvat linnustoarvojensa takia Natura -luonnonsuojelualueverkostoon.

Vesistöt ovat olennainen osa Putkilahden maisemaa. Kyläkeskustasta Päijänteelle johtavan vesiväylän tilaa ja kuljettavuutta pyritään parantamaan tulevaisuudessa kunnostuksella ja väylämerkinnällä.
Kuva: Saija Silen.

Maisemanhoitohankkeen kevään kyläilloissa vesiväylän kunnostaminen ja merkintä nostettiin esille. Samoin hankevetäjän ja asukkaiden välisissä keskusteluissa vesistön tila ja kunnostuksen tarve on ollut usein puheena. Hankevetäjä esitteli kunnostushankealoitetta ympäristökeskuksen hankeryhmässä kesäkuussa 2003. Tuolloin todettiin, että hanke vaikuttaa tarpeelliselta ja että on syytä viedä sitä eteenpäin.

Aiheesta järjestettiin neuvottelu 2.10.2003 Korpilahden kunnassa. Neuvottelussa olivat läsnä kolmen putkilahtelaisten osakaskunnan (ne joita kunnostus- ja merkintähanke koskee) puheenjohtajat sekä ympäristökeskuksen ja kunnan edustajat. Neuvottelussa mietittiin mitä rahoitusmahdollisuuksia vesiväylän kunnostuksen ja merkinnän suunnitteluun ja toteutukseen on olemassa. Selvisi että suunnittelu ja jossain määrin myös toteutus voidaan tehdä ympäristökeskuksen työnä, jolloin kus-tannukset jakaantuisivat seuraavasti:

Suunnittelukustannukset: jos suunnittelu tehdään ympäristökeskuksen virkatyönä, ei muille tule kustannuksia. Tämä vaatii ainoastaan aikaa, koska suunniteltavia kohteita on jonossa paljon. Näillä näkymin Putkilahden vesiväylän kunnostuksen ja merkinnän suunnittelu mahtuisi ympäristökeskuksen vuoden 2005 toimintaohjelmaan, jolloin suunnitelma voisi olla valmis aikaisintaan vuonna 2006.

Kunnostuksen ja merkinnän toteutus: valtio voi osallistua toteutuskustannuksiin korkeintaan 50%:sti. Toinen puoli kustannuksista on katettava muulla rahalla (kunta, osakaskunnat, rannan-omistajat, talkootyö jne). Hanke vaatii ympäristölupaviraston luvan, joten toteutukseen päästäisiin aikaisintaan vuonna 2007.

Suurin kustannus on ruoppaus. Pelkän Kääjinsalmen ruoppaus jään päältä tehtynä maksaisi karkeasti arvioiden noin 100 000 €. Muulla menetelmällä (esim. imuruoppauksella) se olisi vielä kalliimpaa. Kokonaiskustannukset kunnostuksen osalta olisivat arviolta 100 000-150 000 € ja väylän merkintäkustannukset olisivat arviolta 10 000 €. Näistä kustannuksista puolet pitäisi saada siis muualta kuin valtiolta.

Ympäristökeskuksen edustajat Esa Solismaa ja Timo Sokka kertoivat, että kunnostuksen suunnittelussa päästäisiin alkuun siten, että reitti ensin harataan. Haraamisella etsitään ne kohdat, joissa tarvitaan toimenpiteitä ja haetaan merkittävän väylän ohjeellista paikkaa. Harauskustannukset ovat arviolta 2000 €, josta jälleen puolet pitää olla muuta kuin valtion rahaa. Harauksen tuloksena saadaan syvyystutkimus ja lähes valmis väyläkartta.

Ympäristökeskus kysyy Korpilahden kunnan kantaa hankkeeseen sitoutumisesta ja kustannuksiin osallistumisesta. Putkilahden seurat voivat niin ikään vastata ympäristökeskukselle, millä summalla ne olisivat mukana kunnostuskustannuksissa, ja nyt alkuun harauskustannuksissa. Ympäristökeskus pyytää harauksesta tarjouksen ja tavoitteena olisi päästä haraamaan jo kesällä 2004.

Liisa Horppila-Jämsä

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2003.]