Kyläkauppias Pekka Salosta ei paljon näkynyt viime kesänä. Hän loukkasi polvensa heinäkuussa ja on siitä asti ollut sairauslomalla, joka jatkuu yhä. Kesä oli varmasti erilainen miehelle, joka ei ole pitänyt kunnon lomaa koko lähes 18 vuoden aikana, jonka on kauppiaana ollut.

Pekan mielestä tapahtuman ajankohdalla ei ollut merkitystä. "Ihmiset ajattelevat, että kurja kun on kesäaika ja tietysti ne ajattelevat sitä kaupankin kannalta, mutta minun ei ole yhtään tarvinnut murehtia, kun on hyvä henkilökunta. Ei tässä niin korvaamaton näköjään ole. Minulla ei ole ollut kerrassaan mitään kiirettä. Hyvä ettei jäänyt mitään hommia tekemättä, olisi ruvennut vaivaamaan, jos olisi kauheasti tekemistä tuolla, mutta ei pääse", hän sanoo.

"Aika kuluu hyvin, sillä aina joku pyörii tässä, työtekijöitä tai asiakkaita. Moni ei uskalla tullakaan tai ajattelee, ettei tänne nyt voi tulla, kyläkauppiaan hienoon luksukseen, vaikka sehän on ollut ihan mukavaa", Pekka vakuuttaa.

Peruskunto Pekalla oli hyvä, sillä kevään hän kuntoili juoksemalla pitkiäkin lenkkejä Minkkisen Samin kanssa. Hyvä kunto auttaa, ettei selkä kipeydy pitkään sängyn pohjalla maatessa. Marja-Leena ja Tiina Tammelin ovat käyneet kuntouttamassa Pekkaa noin pari kertaa viikossa. Lisäksi nilkassa pidetään kävellessä 1,5 kilon painoa. Uloskin uskaltaa jo mennä. "Olen muutamana päivänä käynyt pienellä lenkillä ja osoittanut kepillä mikä paikka on vähän vinksallaan, että eikös tuotakaan saa kuntoon", naureskelee Pekka.

Sairaslomalla Pekalla on ollut aikaa perehtyä mm. lukemiseen.

Reilu pari kuukautta on vierähtänyt lukiessa mm. tuttujen tuomia kirjoja. "En ollut lukenut yhtään romaania eläessäni, nyt olen lukenut niitä neljä: Simo Hämäläisen Kätkäläistä ja Arto Paasilinnaa. Tykkään kaikista kommelluksista mitä niissä sattuu. Tytöiltä pyysin englanninkielen kirjoja. Englantia on mukava lueskella. Olen oppinut lukemaan vähän paremmin sitä, vaikkei minulle mitään päähän jää, mutta sitten kun näen jossain tekstiä, niin suunnilleen tiedän mitä se tarkoittaa", Pekka kuvailee.

Aiempina vuosina Pekka on nähty kesäiltaisin ajelemassa moottoripyörällä. Nyt hän ei ole päässyt edes näkemään pyöräänsä. "Se pahin innostus on mennyt ohi. Jos tämä olisi se ensimmäinen kesä, niin olisin varmaan vaikka kipsi jalassa mennyt. En ole autollakaan päässyt ajamaan ja kaikki ulkohommat ovat jääneet tekemättä. Tässä sitä vaan on miettinyt mitä remonttia tekisi noille oville ja komeroille. Minä teen semmoisia suuria suunnitelmia. Olen ollut arkkitehtinä ja piirtänyt pari kolme päivää uutta varastorakennusta." Varaston toteuttamisajankohtaa hän ei vielä osaa sanoa.

"Tekisi jo mieli parantua ja lähteä raatamaan ja rellestämään tuonne ulos. Oikeastaan se perusminä tulee hyvin äkkiä esiin kun jalka alkaa toimia, että silloin pitää kyllä lähteä! Kepit kolisee aina. Toivon silti, että jotain jäisi tästä rauhallisesta ajasta, ettei ihan kaikki jäisi ennalleen. Kyllähän tässä on mukava ollut miettiä asioita", hän pohtii.

Pekan mielestä tällainen paussi tekisi hyvää jokaiselle. "Varsinkin sellaiselle, joka jatkuvasti touhuaa. Minäkään en ole oikeastaan koskaan pysähtynyt ja miettinyt asioita. Tuo lukeminenhan on hirveän hyvä: asioihin perehtyminen, että vähän miettii sitä sanomaa. Jos olisin terve, ei lukemisesta tulisi yhtään mitään, koska mietin muita asioita", hän sanoo.

Peruspositiivisena ihmisenä Pekka ei ole kokenut sairauslomaa huonona asiana. "Ei ole oikeastaan kertaakaan tullut mieleen, että onpa kurjaa olla tässä. Se on kyllä itsellekin yllätys. Normaalisti haluaisin flunssastakin parantua samana päivänä. Kai sitä synkistyisi, jos miettisi vain huonoja puolia. Kyllähän niitäkin ajatuksia on tullut, mutta ne on menneet ohi. Näitähän voi Virpiltä tarkistaa sitten, miten se asia on oikeasti", Pekka nauraa.

Hän myötää, että tulevaisuuttakin on tullut mietittyä. "Pakko miettiä siksikin, kun ei tiedä näistä maaseutupaikoista. Kyläläisistähän se ei johdu, mutta yhteiskunta keksii kaikkia esteitä meille kyläkauppiaille. Ja sitten menee niin mahdottomaksi tämä homma, ettei yksinkertaisesti enää ole mitään mieltä tehdä. Kyllähän sitä voisi tehdä vaikka mitä muutakin. Minä olen semmoinen ihminen, että rehellistä työtä teen ihan vaikka kuinka päin, ei siinä mitään. Tämä yhteiskunta muuttuu hirveällä vauhdilla surkeaan suuntaan justiin maaseutua ja yleensäkin heikompiosaisia kohtaan. Minä ainakin olen saanut sen kuvan, että kyllä se kaikki menee tuonne eliittiin. On ne semmoisia asioita, että kyllä ne pakostakin pyörii mielessä, niin kuin varmaan ihan normaaleilla työntekijöilläkin. Ei ne isotkaan firmat enää varmoja ole ja sieltä lähtee sitten hirveitä määriä pois. Ihan samat ajatukset on niilläkin. Ei niin varma ole se työpaikka. Töissähän tässä ollaan, ei tässä mitään johtajia olla!"

Elämäntarkoitusta pitäisi välillä pysähtyä miettimään tuumivat Pekka ja Olli-orava.

Nykyinen maailmanmeno ihmetyttää Pekkaa. "Kyllä tämä nykypäivä on mennyt niin tolkuttomaksi ja mahdottomaksi. Minulla on semmoinen ajatus, että kun pystyisin jarruttamaan jollakin keinolla tätä. Kun pystyisi pistämään soraa tuohon maailman rattaaseen, että se tosiaankin hidastuisi vähäsen. Mihin ihmeeseen meillä on kiire? Minä en käsitä sitä, kun yrityksetkin jo rankataan kolmen kuukauden jaksoissa ja paperilla katsotaan miten menee. Kun on saatu hieno ääni puhelimeen, niin jo rupeaa osake nousemaan ja yrityksellä menee tosi mahtavasti. Ja se on aivan aallon pohjassa, jos ei olekaan joku ostanut kännykkää. Minä sanon, että kyllä ne on niin toisarvoisia asioita!"

Pekan elämänohjeesta voimme ottaa oppia: "Toisista ei pidä ajatella ilkeästi. Vaikka olisi saanut siipeensä, pitää ajatella, että asiat korjaantuvat kaikista parhaiten hyvällä. Niin kuin jos toinen lyö lekalla, ei pidä lyödä lekalla takaisin, vaan yrittää etsiä jotain pehmoisempaa. Ainakin aluksi. Voi kai sitä sitten etsiä vahvempaa, jos ei se tehoa!", hän kuvailee.

Marjo Saarinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2004.]