Yönlinnut hiljaisena retkiyönä

Putkilahden vaihtelevat, peltoaukeitten kirjavoimat maastot ovat yönlinnuille mitä parhaimpia reviirin valtausalueita. Maaliskuu on Keski-Suomessa parasta pöllöjen soidinäänten kuunteluaikaa. Kylätalolle kokoontui perjantai iltana, 18.3. seitsemän öisistä ääntelijöistä kiinnostunutta Heljän ”pöllöoppiin”.

Pöllöretki alkoi teoriaosuudella Koulupuistossa. Kevätyön huhuilijoihin tutustuttiin kirjojen ja nauhurin avulla. Retken oppaana ja asiantuntijana toimi Heljä Taavitsainen, Korpilahden luonnonsuojeluyhdistys ry.

Ennen maastoretkeä kävimme läpi alueella esiintyviä ja yöllä mahdollisesti äänessä olevia lajeja nauhalta kuunnellen. Kuluva vuosi on myyräkannoiltaan edellisvuotta hieman parempi, mutta huippuvuosi ei tämäkään vielä ole. Mitä enemmän tietyllä alueella myyriä esiintyy, sitä enemmän on myös pesimäpuuhiin ryhtyviä pöllöjä, jotka lajilleen tyypillisellä äänellä houkuttelevat naaraita luokseen.

Harmiksemme säidenhaltija ei meille suonut tyyntä, lauhaa iltaa, vaan luoteistuuli oli kovaa ja purevan kylmää. Herapohjantieltä aiemmin kuultu helmari - helmipöllökin pysyi vaiti. Iltayö oli kyllä kaunis. Tähtitaivas oli pilvetön, kuu kumotti ja paluumatkalla löivät revontulet yli taivaankannen Housuvuoren takaa. Varpaat kylmästä nipistellen jouduimme palailemaan vähän ennen puoltayötä kodin lämpöön toteamaan, että retkemme onnistui muuten hyvin, mutta yhtään huhuilijaa emme onnistuneet kuulemaan.

Vielä tämän kevään aikana voisi hämäränhyssyssä onnistua kuulemaan pöllöistä pienimmän, varpuspöllön viheltelyä. Ja helmaritkin, jos niitä vain lähimaastossa on, ovat aktiivisia sekä alkuillasta, että varhain aamulla ennen auringon nousua. Useana vuonna myös viirupöllön kaksitavuinen huu-hu ja jälkiääni huhu on kuulunut aivan kylänraittia kävellessä. Eipä siis muuta kuin iltalenkillä pimeille retkille pöllöilemään.

Oppaana toiminut
Heljä Taavitsainen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 4/huhtikuu 2005]