Jotain uutta, jotain vanhaa…

Sisko ja Matti Ruth poseeraavat 1920-luvulta olevan pyörän kanssa.

Ruthit kertovat olevansa erittäin tyytyväisiä ratkaisuunsa, vaikka Siskon työmatkat pitenivät. ”Muutos nyt ei ole kummoinen, sillä ennen muuttoa täällä on tullut käytyä ainakin joka toinen päivä!” Matti naurahtaa. Huonoja puolia Kuhaniemeen muutosta ei juuri löydy, mutta hyviä puolia senkin edestä. ”Täällä on upeat maisemat ja paikka on luonnon läheisyydessä. Ihmiset ovat jo ennalta tuttuja ja Muurameen verrattuna täällä on ihanan rauhallista. Täällä se sielukin lepää.” Sisko ihastelee.

Täällä on upeat maisemat ja paikka on luonnon läheisyydessä.

Ruthit arvostavat muutenkin koko Putkilahtea asuinympäristönä, sillä täältä puuttuvat rekka-autojen jyrinä ja etäisyydet kaikkialle ovat sopivan pituisia. ”Harvassa tämän kokoisessa kylässä on oma kauppa, pankki ja postipalvelut. Ja tämähän on kansainvälisestikin arvostettu asuinpaikka.” Matti toteaa. ”Vaihteleva maasto on myös rikkaus, ja ihmiset täällä ovat ystävällisiä” Sisko jatkaa. Rutheilla on positiivinen kuva Putkilahden tulevaisuudestakin. ”Ihmisten määrä pysynee samana, sillä aina tulee uusia ihmisiä tänne asumaan, esimerkiksi tällaisina paluumuuttajina kuten me. Jos tänne saisi teollisuutta ja pienyrittäjyyttä, niin ne toisivat työpaikkoja ja sitä myöten lisää ihmisiä, ja pitäisivät kylän elinvoimaisena.” Matti pohtii.

Tulevaisuuden suunnitelmiin Rutheille kuuluu, että joku kesä he ottaisivat pihaan lampaita. ”Ruvetaan sitten kilpailemaan maataloudessa, ja rankasti!” Matti vitsailee. ”Oikeasti ottaisimme lampaita lapsenlapsiamme Auroraa ja Kaisua varten.” Sisko kertoo. ”Ja onhan se kiva että mummola on nyt vähän kauempana, niin ei mummolareissu tunnu niin arkiselta. ”hän jatkaa. Pienimuotoinen remontti taloon olisi myös lähivuosina suunnitelmissa. ”Ihan tyytyväisiä me olemme näinkin, mutta vähän nykyaikaistamista olisi kuitenkin olisi tarkoitus tehdä. Terveenä pysyminen on kuitenkin se suurin toive tulevaisuutta ajatellen.” Sisko toteaa.

Kuhaniemen riihi palvelee nyt eräänlaisena museona. Siellä on mukava vieraidenkin kanssa muistella menneitä.

Kuhaniemessä voi piipahtaa myös hetkeksi menneisyyteen, sillä pihassa on 1800-luvulla rakennettu riihi. Vanha rakennus on alun perin ollut asunto, sitten riihi ja nykyään se toimii eräänlaisena museona, jonne Matti on keräillyt muun muassa perinnetyökaluja.. ”Riihessä olevista esineistä osa on omia ja osa saatu lahjoituksena. Täällä käydessään vieraat ovat todenneet että tuollainen heilläkin on, mutta ilman käyttötarkoitusta ja päättäneet tuoda sen tänne meidän ”haikutupaan” muiden esineiden joukkoon. ” Matti kertoo.

Museoideaa Matti rupesi omien sanojensa mukaan virittelemään 1980-luvulla. ”Riihi oli tyhjillään vailla käyttötarkoitusta, eikä sitä raaskinut hävittääkään, niin keksin sille sitten hyötytarkoituksen. ” hän muistelee. ”Mieliharrastushan tämä Matille on” Sisko naurahtaa. Riiheen Matti yrittää keräillä erityisesti vanhoja metsätyökaluja ja varsinkin entisiä yhtiöiden leimakirveitä.

Metsä on aina tarjonnut ansiomahdollisuuksia Kuhaniemen asukkaille. Lämmin suhde metsätöitä kohtaan näkyy esimerkiksi siinä, että Matin keräämät vanhat sahat ja kirveet on laitettu esille jälkipolvien ihmeteltäviksi, mutta myös oman silmän iloksi.

”Koneyrittäjänä vanhat alan työkalut kiinnostavat. ” Matti valaisee. ”Toki muutkin vanhat tavarat kelpaavat laidasta laitaan, oikeastaan ainoana kriteerinä voidaan pitää sitä, että niitä pitää voida kutsua museotavaraksi” hän jatkaa. Vanhimmat esineet ovat 1800- luvun puolivälistä ja yhteensä esineitä riihessä on koossa jo useampi sata ja lisää mahtuu.

Teksti ja kuvat
Saara Koskinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2005]