www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

SUS SIUNAKKOON!


Viime vuosina lehtien mielipidepalstoilla on käyty kiivasta keskustelua petoeläinten ja varsinkin susien vaarallisuudesta. Kaikkein hurjimmissa visioissa sudet ovat jo tulossa napsimaan pihoilta niin pienet lapset kuin kotieläimetkin koiria myöten. Mistä siis on oikeasti kyse?

Susia liikkuu koko Suomen alueella pari sataa, joista Keski-Suomessa arviolta viitisentoista yksilöä.

Jorma Autioniemen mukaan susia tai muita petoeläimiä on ihan tervettä pelätä, sillä esimerkiksi sairaat eläimet voivat käyttäytyä hyökkäävästi ihmistä kohtaan. ”Todennäköisyys kohdata esimerkiksi susia tai karhuja on pieni, sillä petoeläimet pelkäävät ihmistä ja ihmisen vaistotessaan yleensä luikkivat karkuun. Nälkä kuitenkin saa suden liikkeelle, ja koska kanta kasvaa eikä kaikille löydy aina syötävää laumassa, niin osa tulee metsistä ihmisten pihoille etsimään ruokaa. Näin ollen siis esimerkiksi pihalla yksin oleva koira on nälkäiselle sudelle suht helppoa saalista, ja kissoja katoaa viikoittain, tosin niitä syövät paremminkin ilvekset kuin sudet.”

Autioniemi kertoo, ettei hänen korviinsa ole vielä kantautunut, että sudet olisivat tappaneet Korpilahden alueella koiria, mutta toteaa kuitenkin että näin metsästyskaudella sekin vaara on olemassa. ”Metsässä hirveä tai jänistä haukkuvan koiran ääni on sudelle sama kuin ruokakelloa soittaisi. Kotieläimiä sudet tai karhut eivät tietääkseni ole vielä Korpilahden alueella tappaneet, mutta ilvekset ovat raadelleet lampaita ”, Autioniemi kertoo.

Korpilahden alueella susia liikkuu vähintään viisi. Susikanta kasvaa kuitenkin jatkuvasti, joten arviot ovat hieman alakanttiin. Tarkkaa lukua ei tiedetä, sillä sudet liikkuvat paljon, ja lauman reviirin suuruus vaihtelee 100 neliökilometristä jopa 10 000 neliökilometriin, sekä yksinäiset sudet voivat vaeltaa jopa tuhat kilometriä tilaa ja ruokaa etsiessään. Siksipä olisikin syytä ilmoittaa kaikki petoeläinhavainnot eteenpäin, mikäli siis löytää jäljen tai näkee eläimen. Korpilahden Vespuolella havaintoja ottaa vastaan Jorma Autioniemi, ja ”maapuolella” Simo Kilpioja. Autioniemi muistuttaa vielä, että mikäli mittanauhaa ei satu olemaan metsässä mukana, voi risusta taittaa jäljen pituisen palan ja mitata vasta kotona jäljen. Tänä vuonna susista on ilmoitettu Autioniemelle yhteensä kuusi havaintoa.

Suurpetojen vähimmäislukumäärän kehitys Suomessa.

Lähde: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos www.rktl.fi/www/uploads/pdf/t203.pdf

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos haluaa välttää suden tai karhun kanssa kohtaamisen? Jorma Autioniemen neuvo on selkeä: ”Pidä ääntä. Yksinäisellä marjastajalla on suurempi riski kohdata karhu kuin kahdella, koska he puhuvat keskenään. Ihmisen ääni pitää usein pedot loitolla, ja toiset ottavatkin marjaan mukaansa radion, mikäli yksin lähtevät. Karhu tosin on luonteeltaan utelias otus, ja joku onkin viisaasti sanonut, että karhu näkee ihmisen noin sata kertaa useammin kuin ihminen karhun. Jos huomaa että karhu on lähtenyt seuraamaan, kannattaa kävellä hiljakseen poispäin ja tiputtaa maahan nenäliinan tai vaikkapa hatun, josta utelias karhu saa haistaa ihmisen ja sen jälkeen mennä menojaan.” Autioniemi täsmentää vielä: ”Aina, kun karhun näkee, niin kannattaa lähteä hiljakseen kävelemään eri suuntaan kuin missä karhu on. Sitten vasta, kun karhu hyökkää päälle, kannattaa leikkiä kuollutta, mutta hyvin pieni todennäköisyys piilee siinäkin, että karhu kävisi päälle. Silloin se voi hyökätä, kun kokee ihmisen uhkaksi pennuilleen.”

2.7.2005 Putkilahden Sointulan kasvimaalta löytyi karhun jäljet. Eläin oli kävellyt reilun 50 metrin päässä talosta sijaitsevan kasvimaan poikki ja jatkanut matkaansa viereiselle pellolle. Karhun etutassu oli 14 cm leveä ja takatassu 26 cm pitkä, mistä voidaan Autioniemen mukaan päätellä, että yksilö on varmasti aikuinen ja naaras.

Kuva: Valto koskinen

Autioniemi kertoo vain kerran itse nähneensä karhun. ”Se oli noin viisi vuotta sitten, kun olin Oittilassa taimikonhoitokuvioita rajaamassa. Karkuun se lähti saman tien, ja kyllä se isomman rytinän piti mennessään mitä hirvi. Samanlainen tunne siinä tuli, kuin olisi käärmeen nähnyt eli niskakarvat nousee pystyyn.” Työnsä Autioniemi teki kuitenkin loppuun ja parin tunnin päästä lähti kotimatkalle. ”Joku heikkohermoisempi ei olisi jäänyt tekemään töitä”, Autioniemi arvioi.

Teksti ja piirros
Saara Koskinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2005]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke