Meeri Frimanin muistolle

Lähisukulaisten kesken vietettyyn muistotilaisuuteen oli Espoossa asuva Meerin vanha ystävä Seija Hulmi o.s. Lehmussaari lähettänyt oheisen kirjeen, joka lämpimästi ja aidosti kuvaa Meeri Frimania.

Kun kesäkuussa v. 1941 kaupunkilaistyttönä astuin Haljalan tupaan luokkatoverini Kyllikin kanssa, en ymmärtänyt mistään mitään.

Tilanne oli kuitenkin se, että portailla istuivat emäntä Meeri vierellään 2-vuotias Anja, Ida-Mummu sekä Lauri-isännän Saara-sisar kolmen kuukauden ikäinen Eila sylissään. Meeri odotti vielä kesällä syntyvää toista lastaan. Lauri oli joutunut lähtemään Korpilahden kirkolle, koska liikekannallepano oli juuri alkanut. Syttyi Suomen jatkosota.

Emäntä Meeri oli se, joka joutui ottamaan koko talon johdon ohjaksiinsa, niin lapset kuin eläimet - lehmät, lampaat, kanat, hevoset - myös viljelymaat, pellot, kasvimaat ym - ihan kaikki. Ja me kaksi kaupunkilaistyttöä olimme vielä jaloissa. - Talon piti elää, olla ruokaa, puhtautta.

Ihmeellisesti Meeri pystyi kaiken organisoimaan. Suomessa ilmapiiri oli raskas, mutta Meerin valoisa ja luottavainen olemus pani auringonkin paistamaan sateitten välissä Haljalan tupaan. Turha touhuilu ja tärkeys väistyi. Kaikki oli hyvin, kun Meeri oli lähellä.

Olen ollut aika avuton maalaistalon töissä, mutta Meerin opastuksella opin paljon. Niinpä aamuin illoin opin lypsämään lehmät Kyllikin kanssa, kunhan ensin olimme huhuilleet nämä metsiköstä aitaukseen. Opin näkemään, miten maitoa käsitellään, kirnuttiin, saatiin voita ja vietiin paketissa myyntiin kyläkunnan kauppaan. Näin silloin.

Hevosmieheksi ei minusta ollut, Kyllikki saattoi hevosen kanssa häärätä pellolla. Mutta heinätyöt, ruiskuhilaat sirpin kanssa tulivat tutuksi. Kotitöitäkin oli tehtävä. Opin leipomaan ruisreikäleipiä, jotka pantiin vartaalle kuivumaan.

Seuraavina sotakesinä 1942 ja 1943 oli myös jo pikku lasten hoitoa. Olinhan kesän 1941 jälkeen Haljalan ” töissä” kesät 1942 ja 1943 , jolloin Seija ja Jarmo kirmasivat talossa Anjan kanssa.

Kyllikki oli Haljalassa vielä kesällä 1944, viimeisenä sotakesänä, minä olin silloin taas lottakomennuksella Stella Polaris systeemissä mukana. Talvet kävimme koulua Kyllikin kanssa Helsingissä aina kun pommitukset eivät estäneet.

Kaikkea tätä edellä kerrottua ja paljon, paljon muutakin olen oppinut lähinnä Meeriltä, joka ohjasi katsomaan elämää avoimin silmin ja avaralla sydämellä.

MEERI-emäntä - itseäni vain 10 vuotta vanhempi - oli harvinaisen avarakatseinen, luottavainen ja älykäs ihminen. Myös huumori kuuluu hänen luonteeseensa. Niin paljon ilon pilkahduksia oli aina silmäkulmissa, raskaista koettelemuksista huolimatta.

Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut olla tällaisen ihmisen, MEERIN, lähellä ystävänä. Toivon voivani pitää yhteyttä myös jälkipolveen.

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2005]