www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Kotiseudun polut ja laulut

Tämän päivän arkitodellisuuttamme onnistuvat katkaisemaan hyvinkin pienet nostalgiset hetket. Tuollainen nostalgia ilmenee useimmiten kaipuun tunteina jo menneisiin, hyväksi koettuihin asioihin. Eräs pieni sana: polku, on omiaan sytyttämään lämpimiä nostalgisia tuntemuksia: ”… oi matkat korven poikki naapuriin, kun polku kiertäen käy lammen rantaa …”, tai: ”Muistatkos, kun kävimme Kettuvuorella ´vanhojen polkua` pitkin?”

Muutama vuosikymmen sitten Oittilan ja Putkilahden, samoin kuin muidenkin kylien asukkaat kulkivat toistensa luona asioidessaan metsäpolkuja pitkin. Samalla tavalla lähinaapureissakin kipaistiin tuttujen polkujen kautta. Kapeat polut kiertelivät peltojen pientareilla, järvien ja lampien rannoilla, kummuilla ja kallioilla. Jokainen yksityiskohtakin polulla ja sen varrella tuli kulkijalle tutuksi. Polkua kävellessään kulkija saattoi aistia luonnon koko olemuksen lähestyessään tuoksuvaa heinäpeltoa, loistossaan uhkuvaa kukkaniittyä tai mansikka-ahoa; jokainen puu ja pensas kutsui luokseen ja kivi ja kantokin tuli tuttavaksi. Näillä poluilla kulkija tunsi kuuluvansa tähän maahan ja kansaan, omaan turvalliseen kotiseutuun.

  
         ”Joka kumpu on suopea mulle,
          joka polkukin pyytää luo,
          puun oksat antavat kättä,
          mäet mieleen iloja tuo.” 

Kuka olikaan se mies, joka osasi kuvata tuon kaiken runon siivittämin sanoin?

Hän oli Martti Korpilahti, runoilija, jonka syntymästä on nyt, 25.4.2006, kulunut 120 vuotta. Martti Korpilahti oli voimakashenkinen kotiseutu- ja maakunta-aatteen herättäjä Keski-Suomessa. Hänen hengenrikkautensa oli monialaista ja loi vankkaa pohjaa nuorisoseuratoiminnalle ja kotiseututyölle. Monet hänen sanoittamistaan kotiseutulauluistamme ovat jääneet ikuisiksi aarteiksemme: Männikkömetsät ja rantojen raidat, Oi päivät seutuvilla Päijänteen, Ristinselkä, Tutuilla teillä ym.

Martti Korpilahti toimi kansakoulun opettajana Putkilahdessa lukuvuosina 1911-1912. Hänen tuotannostaan löytyy mainintoja myös meidän maisemistamme, mm. Ylisjärvestä, jonka saaret ja poukamat lienevät tulleet hänelle tutuiksi. Varmaan hän kävi Kettuvuorellakin.

Luonto oli runoilijan suuri innoittaja:

   
         ”Jää ihmiset jonnekin kauas,
          liki luontoa lienen näin.
          Sen sielua nytkö mä kuulen, 
          kun kuulostelen sydäntäin.” 

Toisella suunnalla Korpilahden pitäjää muistetaan vielä ”Martin laulumarkkinat”, joita Martti Korpilahti järjesti Vihtalahden kylällä. Ne lauluhetket olivat koonneet koko kylänväen yhteen ja innostus oli ollut suurenmoista. Laulutaitoakin oli löytynyt ihan jokaiselta. Ilmeisesti laulun johtaja omasi sellaista hengenpaloa, joka sytytti laulamisen halun ja ilon niin vanhoihin kuin nuoriinkin.

Muistamme kokeneemme tällaista yhteistä laulamisen iloa Putkilahdessakin kesällä 2004, kun vietimme kotiseutujuhlaa vanhan kansakoulumme tiloissa. Silloinkin laulu kajahti mahtavana, kun kahdeksankymmenpäisenä joukkona lauloimme tuttuja kotiseutulaulujamme. Martti Korpilahti ei ollut mukana joukossamme, mutta hänen laulunsa olivat ja niiden kautta eli myös hänen korkealle kohottamansa kotiseutuhenki, yhteenkuuluvuuden tunne. Tällaisia lauluhetkiä varmasti moni kaipaa niin monenlaisten uusien musiikkivirtauksien keskellä.

EI ANNETA POLKUJEN NURMETTUA EIKÄ LAULUJEN LAATA!

Aune Turunen

[Putkilahden kylälehden 4/huhtikuu 2006 pääkirjoitus]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke