Antti Järviniemi on maaseudun työmaiden moniottelija

Sen päälle tulee valu ja valun sisään lämmitysputket vesikiertoiselle keskuslämmitykselle. Tila on vielä avoin, vailla väliseiniä: valmistuttuaan siinä tulee olemaan kolme makuuhuonetta, tilava rungon lävitse ulottuva tupakeittiö sekä tarpeelliset pesu- ja huoltotilat. Sisä- ja ulkoverhoukseen käytettävä puutavara odottaa pihalla höylääjää.

Antilla tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta rakennusalan ammattikoulutuksesta valmistumisesta – sitä ennenkin hän oli jo ehtinyt työmaille muutamana vuotena. Omaa yritystä hänellä ei ole, töissä hän on ollut pääasiassa lähiseudun rakennustyömailla. Työtilaisuuksiin vaikuttaa alan yleistilanne: toisinaan töitä on paremmin, lama-aikana kuten 1990- luvun alussa taas heikommin, kuten muistamme. Rakennustöitä on tietysti maailmallakin, mutta kulkevan rakennusjätkän rooli ei ole niitä miellyttävimpiä, etenkään perheellisellä. Kun on aikansa kokeillut sitäkin, niin tietää. Talvisin metsätöitä riittää omissakin metsissä, mutta myös palkkatöinä tehtävälle metsätyölle on kysyntää ja niitä hommia Järviniemi tekee monipuolisesti.

Antin perheeseen kuuluvat vaimo Kirsi Haapasaari ja kaksi lasta, Kalle ja Aino. He ovat asuneet vuokralla Osuuspankilta vuokratussa asunnossa entisen Osuuspankin talossa. Nyt talo on ilmeisesti tulossa myyntiin: uusi koti on siis tarpeen paitsi perheen karttumista, niin myös asuinpaikan pysyvyyttä ajatellen.

Vapaa-aikanaan Antti Järviniemi antaa sielun levätä metsässä ja järvellä. Jäniksenmetsästys talviaikaan antaa vastapainoa arjen rutiineille, samoin kalastus, jota hän harrastaa monen täkäläisen lailla läpi vuoden. Luonnon ilmiöt ja tapahtumat ovat lähellä – etenkin nyt, kun uusi koti on valmistumassa luonnonläheiseen paikkaan – ja ne ovat hänelle tärkeitä. Marjametsät ovat myös Antille läheinen asia. Samoin kuin metsästys ja kalastus, marjastuskin vaikuttaa ihmismieleen virkistävästi ja tuo samalla terveellistä syötävää pöytään.

Hyvin moni suomalainen jakaa hänen kanssaan saman läheisen suhteen metsään ja luontoon. Sitä on vaikea selittää, mutta se on yhä kiinteä osa meitä, ainakin niille, jotka asuvat maalla tai ovat sieltä lähtöisin. Useat kaupunkilaiset arvostavat hekin luonnonympäristöä korkealle, koska heillä ei ole siihen riittävää kosketusta. He hakeutuvat kesäasunnoilleen. Metsässä tulee vain yksinkertaisesti hyvälle tuulelle, hermot lepäävät. Metsästyksessä saaliskaan ei ole niin tärkeä, kuin itse metsälle meno. Useimmat metsästäjät tuntevat perinpohjaisesti luonnon ilmiöitä, eri eläimiä ja lintuja ja myös kunnioittavat niitä. Luonnon ja luomakunnan arvostaminen ei poissulje sitä, että siitä voi ottaa oman kohtuullisen osansa.

Timo Suominen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2006]