Pieniä vierailijoita Putkilahdessa

Jyväskylän Nenäinniemen ala-astelaisia valloitti Vaarua ja Simolan villisikatilan toukokuisena päivänä, 24.5. Yhteensä 115 esikoululaista, sekä 1-2 luokkalaista 15 ohjaajan ja opettajan kanssa tutustui keväiseen kyläämme.

Kävelykierros alkoi Vaarun luontopolulta. Lähes täysistä busseista lapset asettuivat opettajiensa eteen jonoiksi. Pikkureput selässä, kumisaappaat oli lähes kaikilla ja sadeasut monilla; olin iloisen yllättynyt miten hyvin kaupunkilaislapset olivat retkipäiväänsä varustautuneet. Jonon loppupäätä en nähnyt koko aikana, mutta joukko pysyi hyvin koossa Särkijärven taukopaikalle. Ohjeena oli, ettei polulta poistuta, jolla ehkäistiin metsään harhautuminen.

Nenäinniemen koululaisia välipalatauolla Särkijärven rannalla.

Vain yhden pojan saappaista tyhjennettiin vettä. Suon hyllyvää reunaa oli ollut pakko käydä kokeilemassa.

Ohjaajalle on haasteellista näin suuren ryhmän vetäminen luonnossa. Kevät-flunssaisella äänelläni en yrittänytkään saada pikkueväitään rapistelevaa porukkaa hiljenemään. Repustani löytyy tilanteen mukaan kuitenkin aina jotain, millä retkeläisten mielenkiinnon voi saada heräämään.

Tällä kertaa mukanani oli Korppi Korvenveikko, lähes oikean korpin kokoinen käsinukkelintu, joka kävi juttelemassa ja haastattelemassa lapsia. Metsää nämä haastateltavat eivät pelänneet ja monta ketunkoloa oli polun varrella nähty. Korppi huolehti myös ettei eväspaikalle jäänyt roskia.

Käsikädessä yhdessä korpin kanssa ryhmä laskeutui vanhaa Vaaruntietä alas Korospohjaan, missä bussit odottivat. Osa lapsista sai luvan juosta autoille. Taisi lopulta koko 2-luokka etummaisena laukata mäkeä alas.

Simolan villisikatila otti ryhmän seuraavaksi vastaan. Kaikki autot mahtuivat perille ja kuljettajan mukaan vielä kaksi autoa olisi saatu parkkiin, kertoi Tarja Simola.

Nälkäiset retkeläiset söivät ensin kodassa tulen äärellä tukevat eväänsä. Kahdessa erässä kaikki mahtuivat sisälle syömään. Ihmettä herättivät villisian pääkallot, harvoin sellaisia pääsee näkemään. Sikojen syöttäminen ei näin isolla porukalla ollut mahdollista jo turvallisuussyistä, mutta niin valloittavia eläimet olivat seurata, että pois lähtöön lapsia sai patistella.

luonto- ja eräopas Heljä Taavitsainen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2006]