www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Putkilahden Nuorisoseuran näytelmästä ”Vauvakuume”

Minulla oli mieluisa tehtävä päästä seuraamaan Nuorisoseuran näytelmää verhon takaa kaikkina esityskertoina. Siinä vaiheessa kun tulin mukaan, miehitys oli viimeistä pientä osaa vaille valmis, näytelmä pitkälle harjoiteltu, näyttämön lavastus mietitty ja rekvisiitta koossa. Näytelmän kirjoittajalta, Anu Linnanahteelta tämä oli jo kolmas nimenomaan Putkilahden Nuorisoseuralle kirjoitettu pienoisnäytelmä, napakka farssi, josta tuli semmoinen olo, että kirjailija tunsi jo näyttelijät entuudestaan, koska roolit tuntuivat istuvan kuin vaatturin tekeminä esittäjille.

Ihailla täytyy pienehkön kylän seuratoiminnan pitkäjänteisyyttä ja vapaaehtoista yhteistyön halua. Edellinen muistikuvani on nimittäin jostakin 80-luvulta näytelmästä, jossa Leipuri Aaltonen sanoo ”Mutta annoinhan minä pari kuivaa pusua hänelle ruumiin ravinnoksi”. Kuinka kauan lieneekään näytelmiä esitetty jo sitä ennen, mutta sen jälkeenkin niitä on saanut tulla seuraamaan joka juhannus Nuorisoseuran talolle. Näyttelijäkunnassa on edelleen esiintyjiä, jotka ovat olleet lavalla jo kymmenet kerrat, mutta onneksi mukana oli nuorempaakin väkeä kasvamassa mukaan hienoon amatööritoimintaan. Maalaiskylissähän ikäjakautuma alkaa olla kovin kypsään ikään kallistuva, joten jokainen nuori ja lapsinäyttelijä on kullan arvoinen.

Korpilahtihan on korkeatasoisesta kesäteatteristaan maankuulu, mutta ei pidä väheksyä näitä pienempiä amatööriryhmiäkään, joilla on oma tehtävänsä suomalaisessa kansankulttuurissa. Ja hienosti putkilahtiset olivat oman esityksensä miettineetkin, henkilöhahmot oli selvästi tyypitelty ja puvustus yksityiskohtia myöten harkittu. Tämä on syytä mainita erityisesti siksi, että näytelmällä ei ollut ammattiohjaajaa, vaan kaikki oli ryhmän itsensä aikaansaannosta. Eikö Putkilahden kesäasujissa olisi ketään ohjaustaitoista, tässä olisi hedelmällinen tilaisuus lisätä pieni lomaharrastus muiden lisäksi, tällaisia auringonottokesiä kuin tämä vuosi ei varmasti ole kovin usein. Osaava ohjaaja nimittäin irrottaisi näyttelijöiden voimavaroja itse näyttelemiseen, kun varsinainen pohjustustyö olisi jo tehty. Onneksi ryhmällä oli Mirja Könnön kaltainen yleishenkilö, joka hoiti lukemattoman määrän pieniä ja isompiakin asioita, jotka eivät juuri päällepäin näkyneet mutta joiden puute olisi kyllä huomattu.

Vauvakuumeen ensiesitys oli omalla nuorisoseuralla juhannuspäivänä, yleisöä tupa niin täynnä kuin ikinä mahtui ja lämpötila saunan lukemissa.

Tunnelma oli korkealla ja yleisö hörähteli tuon tuostakin näytelmän nokkeluuksille. Nuorimmat, alle kouluikäiset näyttelijät toivat oman herttaisen raikkautensa palvelukodin tapahtumiin. Toinen esityskerta oli 29.7. Jämsänkosken Haaviston Maamiesseuran näyttämöllä. Sinne menimme yhteiskuljetuksella, Markun pikkubussilla, ja se antoi oman mukavan yhteenkuuluvuuden tunteensa näyttelijäryhmälle. Näytelmä sujuikin hienosti, sali oli lähes täynnä ja mieli korkealla. Aino Riikosen loistava puhelinkeskustelu irrotti jopa väliaplodit, joita ei pienillä näyttämöillä usein kuule. Tällaista ohjelmavaihtoa kannattaisi yrittää saada vastaisuudessakin aikaan, se antaa pienen lisämotiivin tehdä esitys erityisen hyvin, kun se ei jää pelkästään oman kylän nähtäväksi.

Sitten oltiinkin taas 5.8. omalla näyttämöllä, eikä tarvinnut tyhjälle salille silloinkaan esiintyä. Kuuluvuus lienee ollut parempi kuin ensimmäisellä kerralla, koska ongelmat olivat tiedossa ja salin kohinakin pienempi.

Viimeinen esitys oli Alkio-opistolla Eläkeliiton Keski-Suomen piirin syysjuhlassa 9.8. Paikalla oli arvovaltaista yleisöä ehkä n. 300 henkeä. Salin suuri koko ja se, että ryhmällä ei ollut tilaisuutta harjoitella paikan päällä kovin toisenlaisissa oloissa, aiheutti jälleen kuuluvuusongelmia. Näytelmän äänentoisto pitäisi olla nimenomaan siihen tarkoitettu, kahden käsimikin kanssa ei synny muuta kuin sähläystä ja näytelmän jännite kärsii. Mutta kaiken kaikkiaan antoisa kokemus ja kyllähän sielläkin yleisöllä oli hauskaa.

Omasta puolestani kiitän siitä, että sain olla mukana, oli todella mahtavaa saada tutustua sellaisiinkin oman kylän ihmisiin, joita en ennestään tuntenut ja verestää niitä tuttavuuksia, joita oli jo ennestään olemassa. Toivotan hyvää jatkoa ja entistä parempia esityksiä tuleville vuosille.

Anneli Koivu (os. Allonen)

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2006]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke