www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Korpilahti-laulujen kantaesitys

Kulttuuritapahtuma Putkilahden kylätalolla houkutteli paikalle salin täydeltä väkeä. Kuvassa etualalla Kaarina Katainen ja runokokoelmansa "Suuren järven laulu ja muita kirjoitelmia" tässä tilaisuudessa julkistanut Helmer Selin.

Kuva: Osmo Weijo

Putkilahti koki 19.8. kyläkoulullaan kantaesityksen, kun Matti Asikaisen uudet Martti Korpilahti -laulut esitettiin ensi kertaa julkisesti suurelle yleisölle. Esimakua se oli jo saanut vuosi sitten yhteislaulutilaisuudessa Miika Torkin esitellessä puurunojen sarjaa säveltäjän suostumuksella laulaville kuulijoille. Mutta nyt laulut kokivat musiikillisen esityksen. Siitä vastasivat laulajatar Virpi Kilpelä ja säveltäjä-pianisti itse.

En katso voivani kirjoittaa musiikkikritiikkiä esityksestä, koska en ole musiikkimies.

Jääviksikin minut voitaisiin leimata, sillä yllytin pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Matti Asikaisen säveltämään Martti Korpilahden säkeitä runoilijan juhlavuotena 2006.

Niinpä tyydyn kirjallisuudentutkijana välittämään omia vaikutelmiani tuosta sykähdyttävästä tapahtumasta.

Eino Leinon ja Otto Mannisen soivimman perinteen jatkajana Martti Korpilahti (1886-1938) on ollut säveltäjien suosiossa, ja on hän myös itse tulkinnut sävelin omia runojaan (esim. ”Tutuilla teillä”). Korpilahdella on seitsemän puulle omistettua runoa. Matti Asikainen on säveltänyt niistä neljä: ”Tuomien kukkiessa”, ”Haapa”, ”Leppä”, ”Kuusi”. Ensiksi mainittu tuntuu kevätlauluna kylpevän valossa (”Ei ole yötä, on kirkkaus vain”), viimeksi mainittu tulkitsee lapsuuden joulutunnelmaa, mutta myös hautausmaiden tummia tuntoja.

Matti Asikainen jatkaa suomenkielisen yksinlaulun parhaita perinteitä (Toivo Kuula, Leevi Madetoja, Heino Kaski, Lauri Ikonen). Häneltä syntyy melodia, joka on samanaikisesti tutunomainen ja omaperäinen ja ottaa kuulijan valtoihinsa.

Puurunojen sarjan lisäksi Asikainen on säveltänyt iltalaulujen sarjan: ”Iltataivas”, ”Elokuun iltana Putkilahdessa”, ”Pekan laulu iltasella”, ”Iltaa kohti”.

Ilta- ja yörunot ovat lyriikan ydinaluetta, koska ne antavat mahdollisuuden heijastaa syvää inhimillistä kokemusta, ja sellaisina ne ovat laulusäveltäjien erityisessä suosiossa.

”Iltataivas” ilmaisee illan perusrauhan huipentuen säkeeseen ”öinen rauha laskeuu” (vrt. Eino Leinolla ”kaskisavuun laaksot verhouu”).

Putkilahti-runossa säveltäjä on jättänyt kehyskokemuksen pois ja keskittynyt Ylisjärven kuvaukseen: ”Kajo läntisen laakson kautta veen kuultoon kuvia loi”. ”Pekan laulu” on pienen pojan iltarukous. ”Iltaa kohti” tuo kuvaan mukaan laajemman ja raskaamman kokemuksen elämän vääjäämättömästä kulusta.

Pianistisäveltäjänä Matti Asikainen antaa instrumentilleen merkittävän osan runojen tulkinnassa. Näin Iltaa kohti -runon lopussa ja varsinkin Iltataivas-runossa, jossa piano-osuus ennakoi loppuhuipennusta.

Matti Asikainen ja Virpi Kilpelä putkilahtelaisen yleisön edessä 19.8.2007.

Kuva: Osmo Weijo

Taiteilijat esittivät nämä uudet laulut vapautuneesti ja vivahteikkaasti. Laulu- ja piano-osuuden välillä vallitsi ihanteellinen tasapaino. Sieluuni jäi soimaan varsinkin Iltataivas-runon lopun pitkä pianissimo-kaari, jonka sopraano Virpi Kilpelä toteutti eläytyen Lied-laulajan ammattitaidolla. Jäi soimaan niin, että en malta olla lainaamatta koko runoa, joka käsittää 12 sanaa ja kestää luettuna 10 sekuntia:

”Iltataivas tummentuu,
tähdet syttyy, nousee kuu,
laululinnun laulupuu
vaientuu,
öinen rauha laskeuu.”

TEIVAS OKSALA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2007]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke