Lukijapostia

No terve! Mitäpä kuuluu? Eipä ole nähtykään aikoihin. Miten on kesä mennyt? Kiitos, eihän se tässä ihmeempiä, se ihan kuin karkasi. Näinhän se elämä vaan menee. Täällä saaressa kesä on sujunut pääasiassa aurinkoisia päiviä odotellessa. Mansikka kukki kovasti ja raakileetkin kasvoivat hyvin. Kuinka ollakaan, kun kypsymisen aika koitti, eivät maistuneet makealta mansikalta ja home korjasi sadon.

Mustikkasatokaan ei ollut runsas näillä kulmilla eivätkä mielestäni mitenkään makealta maistuneet. Valittamiseksi meni, lienee omassa suussani vika. Kalatkin ilmeisesti viettävät pitkän kesäloman, eivät ole suuremmiten meidän verkkoihin sotkeutuneet.

Puolukan aikakin alkaa olla jo ohi. 24. syyskuuta aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Lähdimmekin vielä puolukkareissulle. Kuinka ollakaan, sormeani alkoi kipottamaan. Muutaman tunnin kuluttua huomasin, että sormessa oli kaksi pientä reikää, käsi punainen ja turvoksissa. Kotona otin kyytabletit ja ajattelin selvitä kotona, mutta illalla yhdeksän maissa olin jo ambulanssissa tiputuksessa. Se siitä marjareissusta. Yksi muisto monien joukossa.

Tänään 28. syyskuuta kurkiparvet vaeltavat etelää kohti ja lähettelevät taivaalta lähtöviestejään. Päijänteen rantamaisemat hivelevät silmiä mahtavalla väriloistollaan. Jään odottamaan uutta kevättä ja kesää.

AILI SALO
PUTKILAHTI, KILVENSALO

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2007]