Tiernapoikaperinteestä

Tiernapoikaperinne elää käsitykseni mukaan edelleen melko vahvana. Joulun alusviikkoina näkee esimerkiksi kauppakeskuksissa monia ja monenlaisia tiernapoikaesityksiä, joilla nuoret esiintyjät keräävät varoja mm. leirikoulujansa varten.

Perinne lähtöisin keskiajalta
Tiernapoikaperinne on Suomessa ja muissa pohjoismaissa hyvin vanhaa. Se on lähtöisin keskiajan Saksasta, ja siihen on yhdistynyt monia vanhoja perinteitä. Keskiajalla tuli kirkon piirissä tavaksi havainnollistaa kansalle raamatun tapahtumia ns. mysteerinäytelmien avulla. Tiernapoikien kannalta tärkein on loppiaisena esitetty itämaan tietäjiin liittyvä Kolmen Pyhän Kuninkaan näytelmä. Muita mysteerinäytelmiä olivat mm. pääsiäisen tapahtumat, jouluseimet ja pyhimysten (esim. Santa Lucia) juhlapäivänäytelmät kulkueineen. Sana mysteeri on harhaanjohtava, se ei tarkoita mitään mystistä tai yliluonnollista asiaa, vaan tarkoittaa yleensä kirkollista toimintaa.

Toinen tiernapoikaperinteen lähtökohta on keskiajan koululaisten tapa kerätä rahaa opintoihinsa.

Uskomuksen mukaan syyslukukauden päätyttyä köyhät koululaiset kiersivät talosta taloon joululauluja laulaen. Palkaksi he saivat ruokaa, lantin tai kynttilän.

Loppiaisen mysteerilaulunäytelmä levisi (muiden mysteerinäytelmien tavoin) kirkon piiristä kansan keskuuteen maalliseksi esitykseksi. Leviämistä vauhditti laulun sanojen kääntäminen munkkilatinasta kansankielelle. Näistä lauluista tuli koululaisten rahankeruukiertueiden vakio-ohjelmistoa.

Kirkko suhtautui maallistuneeseen laulantaan penseästi, etenkin kun sen elinvoimaisimmaksi muodoksi kasvoi juuri näitten koululaisten rahankeräyskiertueet. Koulupojat eivät tietenkään aina malttaneet käyttäytyä soveliaasti matkoillaan.

Perinteen tulo pohjoismaihin ja Suomeen
Tiernapoikaperinne levisi 1600-luvulla pohjoismaihin, ensin Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä sitten 1800-luvun alkuun mennessä Suomeen. Suomessa se levisi ensin koulukaupunkeihin kuten Turkuun, Porvooseen ja Ouluun. Perinteen keskuspaikka Suomessa on Oulu. Tiernapojat ovat nimenomaan kaupunkilainen perinne, ja koululaisten ”yksinoikeutta”.

Tiernapoika-nimen alkuperä
Sana tierna tulee ruotsinkielen sanasta ”stjärna”, tähti. Tähden merkitys näytelmässä on keskeinen. Paperisen monisakaraisen tähden sisällä oli palava kynttilä. Tämä valaistu pyöritettävä tähti oli sijoitettu kepin kärkeen. Kun kaduilla liikkui samanaikaisesti useita tiernapoikaryhmiä, saattoi niiden kesken syntyä nujakoita. Keskeinen tavoite oli särkeä vastapuolen tähti. Ilman tähteä tiernapoikaesitys ei ollut yhtään mitään. Tähden lisäksi muillakin varusteilla oli suuri merkitys. Varusteiden hankkiminen oli aikoinaan kallista ja aikaa vievää puuhaa. Jos oli jo valmiina sopivat varusteet, oli helppo päästä mukaan tiernapoikaryhmään lauluäänestä huolimatta. ”Jos oli tähti valmiina pääsi se poika sakkiin ilman muuta vaikka laulaisikin sonnivainajan nuotilla”.

Pahennuksen herättäminen
Suomen järjestysvalta ei aina ole suhtautunut suopeasti kierteleviin tiernapoikiin, koska heidän katsottiin rienaavan kristinuskon erästä keskeisintä tapahtumaa, eli Jeesuksen syntymää ja siihen liittyviä asioita. Esityksistä saattoi saada syytteen tai sakkorangaistuksen. Myöhemmin, kun esitykset olivat jo sallittuja, tiernapoikien esiintymistä säädeltiin ja valvottiin tarkkaan.

Tiernapoikien hävyttömyydestä ja ilkikurisuudesta liikkui tietenkin enemmän tai vähemmän tosia tarinoita. Varmaankin valtaosa tiernapojista käyttäytyi säädyllisesti, mutta toiset tiernapoikaryhmät myös juopottelivat ja räyhäsivät.

Tiernapoikanäytelmän muuntuminen ja esitysten ajankohta
Levitessään maasta ja kaupungista toiseen tiernapoikanäytelmän sisältö on samalla muuntunut jatkuvasti. Loppiaisen tapahtumiin liittyvien alkuperäisten näytelmäosien lisäksi näytelmään on lisätty irrallisia osia, mm. Herodeksen ja Murjaanien kuninkaan välinen valtataistelu, Knihtin ylvästely urheudellaan monissa sodissa, ylistys Suomen suuriruhtinaalle keisari Aleksanterille ja kiitoslaulu yleisölle.

Tiernapoikanäytelmää esitetään muualla Euroopassa nimenomaan loppiaisena. Suomessa tiernapojat esiintyvät ennen joulua. Kun koulujen syyslukukausi päättyi aikoinaan joulukuun puolivälissä, jäi joulun aluspäiviksi sopivaa aikaa kiertää laulamassa ja ansaitsemassa vähän rahaa, ruokaa ja kynttilöitä koulunkäyntiä varten. Kynttilänpätkän pyytäminen palkaksi tuntuu nykypäivänä mitättömältä. On kuitenkin muistettava, että laulun sanojen kirjoittamisen aikoihin ei ollut sähkövaloa, ja kynttilöiden merkitys esim. koululuokkien valaisemisessa oli suuri.

Raamatullinen tausta
Tiernapoikien esittämän laulunäytelmän raamatullisena taustana on Matteuksen evankeliumin 2. luku ja siinä kerrotut Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat sekä erityisesti ns. kolmen kuninkaan kumarrus; itäisen maan tietäjät saapuivat tähden johdattelemina Jerusalemiin kumartamaan syntynyttä juutalaisten kuningasta. Kuningas Herodes sai tiedon asiasta ja lähetti joukkonsa tappamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset.

Neljä tiernapoikaa

Neljä tiernapoikaa

Nykyisin tiernapoikiin kuuluu neljä esiintyjää. Heistä tärkein on kuningas Herodes, joka käskee Murjaanien kuningasta rukoilemaan edessään. Toiseksi tärkein hahmo on Murjaanien kuningas, joka joutuu nöyrtymään Herodekselle ja kumartamaan häntä. Knihti on näytelmän traaginen ja julma ratsumies. Hän on Herodeksen palvelija, joka suoritettuaan Herodeksen määräämän verityön tappamalla poikalapset saa palkaksi kultaa sekä hopeaa ja verisen ristin rintaansa. Mänkki eli tähdenpyörittäjä kertoo ilosanoman Beetlehemissä syntyneestä poikalapsesta.

Viides tiernapoika
1800-luvulla tiernapoikanäytelmässä saattoi olla selvästi enemmän esiintyjiä. Mukana olivat esimerkiksi Itäisen maan viisaat tietäjät, Neitsyt Maria, Murjaanien kuninkaan palvelija, Herodeksella useita knihtejä, useita mänkkejä.

Pikku hiljaa esiintyjien määrä väheni. Vielä satakunta vuotta sitten joukon jatkona oli nykyisin tunnettujen neljän lisäksi viideskin tiernapoika, pikkuruinen karikatyyrinen kyttyräselkäinen vikkeläkinttu ”Kyppä Kiinaanmaalta”. Kypän kyttyräselkäisyyttä korosti esityksissä takin alle selkäpuolelle työnnetty tyyny. Kypän osuus tiernapojissa oli irrallinen ja hän oli arvossa alin. Kun muut tiernapojat olivat häipyneet, Kyppä pyyteli lantteja omaan pussiinsa.

Suomessa tiernapoikaperinnettä pisimmälle tutkinut Kalevi Rousti (1924-1975) on selvittänyt Kypän alkuperää. Kyppä tulee ruotsinkielen sanasta ”gubbe”, ukko. ”Kiinaanmaa” ei viittaa millään lailla Kiinaan, vaan on murteellinen ilmaisu sanasta Kaanaanmaa. ”Kyppä Kiinaanmaalta” on siis ”ukko Kaanaanmaalta”.

Ukoksi Kaanaanmaalta on kaksi vaihtoehtoa: Jeesuksen kavaltaja Juudas tai Marian puoliso Joosef. Rousti on tutkimuksissaan päätynyt jälkimmäiseen.

Keskiajalla Joosef esitettiin rähjäisenä kyttyräselkäisenä olentona, jolle naurettiin. Näin esimerkiksi saksalaisissa maalauksissa. Tämä ei kuitenkaan johtunut pilkanteosta, vaan keskiajan hartaudesta, Neitsyt Marian ja Jeesuksen kunnioituksesta. Haluttiin konkreettisesti osoittaa, että Joosef ei ole Jeesuksen isä. Ikivanhan perinteen mukaan narri esitettiin aina kyttyräselkäisenä. Jotta Joosef olisi todellinen narri, hänellekin laitettiin kyttyrä.

Nykypäivän ihmisestä Joosefin asettaminen tuohon asemaan saattaa tuntua merkilliseltä. Uskon kuitenkin, että varmaan keskiajallakin hyvä tarkoitus pyhitti keinot.

RISTO PERTTULA

Keskeiset lähteet:
• Pohjois-Pohjanmaan museolla 28.11.2002 pidetyn tiernapoikaseminaarin materiaali
• Kalevi Rousti: ”Kyppä Kiinaanmaalta”. Artikkeli Kaltio-lehdessä 7-8/1956

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2007]