| |||||||
|
|||||||
Nuorisoseuran pikkujoulutPikkujoulut Putkilahden Seuralassa alkoivat hyvillä mielin. Esiripun takaa kurkistavat näyttelijät näkivät joulutunnelmissaan höpiseviä ihmisiä, jotka nauttivat kuumaa glögiä ja joulutorttuja. Pikkujouluissa vallitsi rento, ja joulumielinen tunnelma: Aikuiset puhelivat keskenään joulusta, ja vielä hoitamatta jääneistä jouluaskareista, lapset puolestaan jännittivät joulupukkia, joka oli vuorossa myöhemmin illalla.Ensimmäisenä oli vuorossa Rauno Larssonin käsikirjoittama näytelmä: Mistä housut? Se kertoo elämästä Korvatunturilla jouluaamuna. Muori herättää Joulupukin ja tuo tälle puhtaita vaatteita, kauhukseen hän kuitenkin huomaa, että housut ovat kadonneet. Ne ovat jääneet kuuman silitysraudan alle ja palaneet puhki takamuksesta. Näytelmässä pähkäillään erilaisia keinoja: mitä Pukki pukisi ylleen kun housut ovat kerran palaneet ja muut pöksyt ovat joko likaisina pyykkikopassa tai litimärkinä narulla kuivumassa. Pian ajaudutaankin jo siihen pisteeseen, että Joulupukki aikoo sanoa itsensä irti. Ovela tonttu keksii kuitenkin kysyä neuvoa Mestaritontulta, joka on kovin viisas, ja Mestaritonttu ratkaisee tilanteen. – Sinun on puettava yllesi Joulumuorin hame! Hän sanoo vakavasti. Pukki ei tästä juuri riemastu, mutta napakka Muori kääntää Pukin pään ja Pukki pääsee lähtemään. Viime hetkillä ovela tonttu sanoo tärkeästi: Kuulkaahan ystävät, jos ei kerran hame näy pitkän takin alta, niin ei kai näy reikäkään housuissa. Ja tämän asian kanssa koko Korvatunturi oli paininut, vaikka ratkaisu oli loppupelissä aivan yksinkertainen. Kun näytelmä oli saanut raikuvat aplodit, alkoivat Mirja Könnö ja Tarja Vilhuniemi soittaa yhdessä joululauluja ja tomera Sisko Ruth haki porukkaa tanssimaan kuusen ympärille. Niin lapset kuin aikuisetkin tanssivat piirissä ja leikkivät joululaulujen soidessa taustalla.
Joululahjojen aukaisu toi tuttua rapinaa ja lasten kasvot alkoivat loistaa: Kuka sai autoja, kuka karkkia tai muuten vain joulumieltä. On hienoa, ja ennen kaikkea kaunista, että pieni kylä näyttää vahvuutensa näinkin “arkisella” asialla kuin pikkujoulut. Vaikka pikkujoulut ovat varmasti jo monelle tuttuja ja arkisia juttuja, niin se ei tarkoita sitä, että meidän kylän pikkujoulut olisi olleet samanlaiset, tavanomaiset. Meidän kylämme on vahva ja ilmaisee itseään mitä erikoisimmin keinoin, eikö se olekin hienoa ja kunnioitettavaa? Suuret kiitokset pikkujoulujen järjestäjille, sekä tietysti myös esiintyjille ja vieraille! Toivottavasti tapaamme näissä merkeissä myös tulevina vuosina!
TEKSTI: ELINA JOKINEN [Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 1/tammikuu 2008] |
|
||||||
