www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Anopin opetukset

Kesän vehreyden puhjetessa muistuu mieleen puutarhatöistä erityisen innostunut anoppini - ja anopin opetukset. Anoppi muistuu mieleen, kun katselen perennojen nousua kukkapenkeistä. Ja anoppia muistellesani tulevat myös mieleen anopin sanonnat.

Anoppi käytti esimerkiksi sanaa lahee, joka mietitytti minua pitkään - peräti vuosikausia. Enkä unohda hetkeä, jolloin lamppu päässäni syttyi. Kun anoppi keitti mehua, siitä saattoi tulla laheeta. Laheeta saattoi tulla myös perunamuusista. Joku kangaslaatukin saattoi olla lahee. Kun kysyin, mitä se tarkoittaa, voiko sen sanoa toisella sanalla, anoppi kehotti vain maistamaan, katsomaan tai kokeilemaan, kyllä sen siitä selville saisi.

Kului aikaa, tuli kevättalvi. "Nyt siellä on lahee ilima", sanoi anoppi. Siispä kiireesti tutkimaan tilannetta. Ja - ahaa - asia alkoi valjeta. Ilma oli lauha, leppeä. Mehussa lahee voisi siis tarkoittaa pehmeää, mietoa, perunamuusissa myös kuohkeutta ja kankaassa pehmeää taipuisuutta.

Ilmaisu lahee on mielestäni niin hyvä, että putkilahtelaisten kannattaisi pitää se mielessä, kun rupeavat kehittämään paikallista brändiä. Miettikääpä vain minkälaisia ilmaisuja viininmaistajatkin käyttävät. Ja lahee kannattaisi rekisteröidä ajoissa, ettei tarvitsisi jälkikäteen käräjöidä kuten Elisa ja DNA Mokkulasta.

Anopin ilmaisu "Aina niistä vähän tunkiota tulee" pani minut myös miettimään. Anoppi pyyhki pölyjä ikkunalaudalta ja keräsi roskat kämmeneensä. Maatalouden historiasta tiesin sen verran, että tunkiolanta oli arvostettua tavaraa ennen kemiallisten lannoitteiden aikaa. Talon vauraus oli verrannollinen tunkion kokoon. Taloudellinen anoppi oli, mutta minun mielestäni ruukkukukkien roskat eivät tunkiota kovin paljon kasvattaisi. Eikä anoppi niitä tunkioon vienyt, hukkaan heitti. Ja sitä kautta minäkin asian merkityksen ymmärsin.

Meinasin vähän hätääntyä, kun anoppi totesi, että "Lapset tykkää elävistä". Olin juuri huomannut, kuinka parivuotias Reetta roikotteli ja rutisteli tulisesti pihalla olevia kaneja. Elävä-sana merkitsi minulle vain kuolleen vastakohtaa. Siitä hätäännys. Mutta elävä saikin laajemman ulottuvuuden. Ja elävistä anoppi piti aina huolta - sanan kaikissa merkityksissä.

Anoppini Aune Riikonen os. Könnö (20.08.1910 - 09.12.1992) "pitää huolta elävistä". Vajaan vuoden ikäinen Matti katselee kiinnostuneena leivänpalojen katoamista lampaiden suuhun. Kuva on vuodelta 1978.

Kouluikäiseksi kasvanut Jaakko katseli kun mummu lopetti television katsomisen, nousi tuvan sohvalta ja kiiruhti työn touhuun: "Mummu lähtee kuin lentokone". Kuvaus oli osuva. Anoppi oli jo menossa, vaikka selän suoristaminen kävi hitaasti. Nousu matalalta korkeammalle etukenossa ja eteenpäin. Huumoria ja herjan heittoa ymmärtäen.

Anoppia on ikävä. Ikävä tahtoo hiipiä mieleen erityisesti kesäsunnuntaisin kun istuu Könnön pihakeinussa ja katsoo auringon välkettä Ylisjärven pinnalla. Anopin levollinen tyyneys, ahkeruus, vaatimattomuus, huumorintaju, avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus eivät suinkaan olleet ne vähäisimmät opetukset, joita häneltä yritin oppia.

PORVOOSSA 18.05.2008
EBBA RIIKONEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2008]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke