www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Reservaatti -näyttely Haihatuksessa

Joutsassa sijaitseva taidelaitos Haihatus elää parhaillaan yhdeksättä kesäänsä. Kesänäyttelyn 22 taiteilijaa ovat asetelleet teoksensa nähtäville taidelaitoksen huoneisiin, avovintille, ulos puutarhaan, pelloille ja Taiteen valvomoon eli entiseen urheiluselostamo-torniin. Haihatuksen kesä esittelee tänä kesänä myös oman ensimmäisen pysyväisnäyttelynsä.

Kysymyksessä on putkilahtelaisen Reino Koskisen vuonna 2007 Haihatukselle lahjoittamat teokset, jotka ovat nyt kesänäyttelyssä esillä Reservaatti -nimisenä kokoelmana.

Reino Koskinen kertoo saaneensa idean taiteen tekemiseen oman kylän sepältä, Yrjö Könnöltä. Katseltuaan Könnön töitä Koskisen mieleen juolahti ajatus aloittaa itsekin kokeilla tällaista puuhaa. Materiaaleiksi töihinsä Koskinen on käyttänyt maatilataloudessa tarpeettomaksi käynyttä vanhaa tavaraa: työkoneiden osia, auroja, haravakoneita, äkeitä, jyriä ja erilaisia työkaluja. Nämä aikanaan hyvinkin kalliit teollisuuden tuotteet ovat joutuneet ajan kehityksen seurauksena siirtymään pois uuden ja tehokkaamman tieltä. Taiteen tekeminen tällaisen raskaan materiaalinsa puolesta vaatii hyvin miehistä työskentelyä, pääosaltaan se on hitsaamista. Osa teoksista on varsin suurikokoisia.

Koskinen on kätkenyt teoksiinsa vuosikymmenien mittaisen tarinan maaseudun ihmisten elämästä, kertomuksia jokapäiväisen leivän hankinnasta. Näyttelyssä olevien teosten nimetkin antavat viitteitä tähän: "Leipää hien kanssa", "Varsasta puimakoneeksi", "Ruuvien uusi koti", "Jäänteitä isän ja pojan työkaluista" jne.. Kaikkiin Koskisen töihin liittyy muistoja, tavallisimmin useampiakin.

Erään hänen teoksensa nimenä on "Köröhöylä". Koskinen kertoo, kuinka tämä teos sai alkunsa Putkilahden vanhan myllyn hihnapyörästä. "Kun myllyn toiminta lopetettiin, pidettiin paikalla huutokauppa, josta Peuhalainen osti jäljelle jääneet romut ja hihnapyörä akseleineen meni romun mukana Peuhaan. Peuhalainen oli ajanhampaan mukana kehittämässä maataloutta ja hän esitti, että rakennettaisiin risumylly. Ennen risut hakattiin käsityönä hakoraudalla hienoksi hakotukin nenässä. Yrjö kekkas´ hihnapyörän ja siihen laitettiin pärehöylän terät, semmoset kaks´ ja moottori vetämään. Kovat pyörät saatiin Peuhan rekikärryistä ja kumipyörät kuuluivat alkujaan lannoitesijoite-koneeseen, jota vedettiin traktorilla. Moottori ja pumppu ovat meidän ensimmäisestä lypsykoneesta. Hyvin mylly toimi ja risuista tuli hienoa. Oli se hurja kone! Myllyyn ei oltu laitettu minkäänlaisia suojia, niinpä pulikat lentelivät Ylätalon pihalle asti."

Taiteen tekeminen on innostavaa ja elämänsisältöä rikastuttavaa harrastusta. Se antaa tekijälleen nautintoa. Muuta palkkaa siitä ei varmaan moni saakaan. Hyvä mieli taiteilijalle tulee siitäkin, jos hänen luovuutensa saa ymmärrystä ja hyväksyntää. Toisinaan valitetaan, että nykykansantaide on vaikeatajuista. Taiteilijan työhönsä kätkemä sanoma ei aukene.

Haihatuksen näyttelyssä ensi kertaa vieraillut joutsalaismies tunnusti: "En ole käynyt näyttelyissä aikaisemmin, koska olen pitänyt tämäntyyppistä taidetta vähän sellaisena ... enkä ole antanut sille mitään arvoa. Mutta nyt ajatukseni ovat muuttuneet ihan päinvastaisiksi, näihin töihin täytyy syventyä tarkemmin, ne vaativat ajattelua", sanoo mies, ja seisoo pitkään Reino Koskisen teoksen "Jäänteitä isän ja pojan työkaluista" edessä. Teoksen sanoma oli puhutellut joutsalaismiestä vakavasti.

AUNE TURUNEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2008]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke