www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Anja Perttulan muistolle

Äitini Anja Perttula (o.s. Tuominen) syntyi Luhangan Sydänmaalla 22.03.1929 ja kuoli Muuramen terveyskeskuksessa 18.04.2008.

Äiti oli Kalle ja Kerttu Tuomisen pienviljelijäperheen neljänneksi vanhin lapsi, tyttäristä vanhin. Pienestä pitäen äidin tehtäviin kuului leikin lomassa, yhdessä vanhempien veljien kanssa, mm. nuoremmista sisaruksista huolehtiminen, kaupassakäynti ja karjan paimentaminen. Äiti menestyi hyvin kansakoulussa, minkä takia opettaja suositteli äidin laittamista oppikouluun, ja hän siirtyikin Sysmän yhteiskouluun. Nuo Sysmän vuodet osuivat sotavuosien ajalle. Kouluvuosien jälkeen äiti oli jonkin aikaa Helsingissä piikomassa.

Äiti ja isäni Uuno menivät naimisiin kesällä 1948 äidin ollessa 19-vuotias. Häät pidettiin äidin synnyinkodissa Lepistössä. Äiti muutti sen jälkeen Putkilahteen ja hänestä tuli sukutilamme 12. emäntä.

Äiti oli aina ihmisten ympäröimä. Hän syntyi 12-lapsiseen perheeseen ja hän sai kahdeksan omaa lasta. Minä synnyin vuonna -49, Pentti -50, Mirjam -52, Martti -54, Esko -56, Veikko -58, Tapio -60 ja Merja -64. Tapio kuoli lapsena tapaturmaisesti. Äiti ehti nähdä 14 lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta.

Itse sain olla äidin kanssa tekemisissä lapsuus- ja koulunkäyntivuosien aikaan päivittäin, ja sitten opiskelu- ja työvuosien aikana harvemmin. Kouluvuosilta on jäänyt erityisesti mieleeni, että äiti oli aina paikalla kun palasin koulusta. Olimme monilapsinen perhe, joten meillä leivottiin usein. Taisi olla niin, että melkein joka toinen päivä koulusta tullessani jo ulko-ovella tuoksui äidin juuri paistama pulla tai leipä.

En muista, että äiti ja isä olisivat meitä lapsia koskaan erityisesti ”kasvattaneet”, vaan elämän arvot opittiin jokapäiväisessä arkisessa perheensisäisessä kanssakäymisessä. Meitä lapsia kannustettiin opiskelemaan. Kodin varoin kustannettiin koulutus ylioppilaaksi asti. Äiti kantoikin ylpeänä rintakorua, jossa oli Otavan tähtikuvion muodossa seitsemän ylioppilaslyyraa.

Anja Perttula 75-vuotisjuhlapäivänään Joutsenlammella maaliskuussa 2004.

Kotimme oli keskikokoinen maatila. Peltoa, metsää, karjaa. Kotieläiminä lehmiä, hevosia, sikoja, kanoja ja lampaita. Lasten- ja kodinhoito olivat äidin vastuulla, karjaa hän hoiti yhdessä isän kanssa. Meistä lapsista tuli jokaisesta vuorollaan tarpeellinen apu maatalon eri töihin. Kun näin jälkeenpäin ajattelee, maatalon normaalien töiden lisäksi isä ja äiti rakensivat paljon. Tuntuu, että aina oli jokin rakennusprojekti menossa: vanhan kotitalon peruskorjaus, uuden navetan rakentaminen, uuden kotitalon rakentaminen ja siinä sivussa useita pienempiä rakennushankkeita.

Työn vastapainoksi äiti oli kova lukemaan. Ei hän ehtinyt päivällä lukea, mutta päivän päätteeksi kylläkin. Äidillä oli erinomainen lauluääni ja hän lauloi mielellään. Äidin mukana sienestettiin lähimaastossa ja kalastettiin Nokkosella. Syksyisin tehtiin koko perheen voimin sunnuntaisia marjankeruuretkiä. Nuorempana äiti oli hyvin urheilullinen. Hän pyöräili, hiihti, voimisteli ja pelasi palloa kanssamme sekä kävi ahkerasti naistenjumpassa koululla.

Erityisenä työn vastapainona äidille oli erilaisten perhejuhlien järjestäminen. Näitä olivat mm. ristiäiset, syntymä- ja nimipäivät, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja häät. Monista valokuvista muistuu mieleeni Mirjamin vuotuiset syntymäpäiväjuhlat heinäkuun puolivälissä. Silloin juotiin työn lomassa juhlakahvit ja syötiin mansikkakakkua. Paikalla oli runsaasti ihmisiä, omaa perhettä, naapurin lapsia sekä heinä- ja muuta työväkeä. Äiti ja isä osallistuivat myös kylällä järjestettyihin juhliin; häihin, syntymäpäiviin ja vastaaviin. Joskus joku meistä lapsista pääsi mukaan.

Oma suku oli äidille tärkeä. Nuorena emäntänä ja myöhemminkin äiti kutsui omia sisaruksiaan vierailulle kotiimme. Ensimmäiset muistoni näistä on 50-luvun alkupuolelta, kun äidin Ruotsiin muuttaneet sotalapsisisaret kävivät meillä kasvattiäitinsä kanssa. Kun meille syntyi lapsia, äidillä oli tapana pyytää kotiavuksi omia nuorempia sisariaan. Äidin vanhemmilla oli mukava tapa pyörähtää meillä aina silloin tällöin. Erityisesti muistan papan, joka isompaa numeroa tekemättä saapui, viivähti pari kolme päivää ja häipyi taas. Juhlavia olivat ne hetket, kun lähdettiin koko perheen voimin käymään Padasjoella, jonne äidin vanhemmat olivat muuttaneet Luhangasta.

Isän äkillinen kuolema keväällä -73 oli shokki meille kaikille ja tilanpidon jatkosta tuli suuri kysymys. Pienen siirtymäajan jälkeen karjasta luovuttiin ja pellot annettiin vuokralle. Isän kuoleman jälkeen äitiä tuntui huolettavan, että kyläläiset jättäisivät hänet ”yksin”. Lesken status kylällä taisi tuohon aikaan olla alempi kuin naimisissa olevan. Tätä sosiaalista tyhjiötä täyttämään äiti osallistui kansalaisopiston toimintaan, mm. kielikursseille ja tarjoamalla muutaman vuoden ajan kotonamme puitteet keittokerholle. Äidillä oli kylällä muutama läheinen ystävätär, jotka vierailivat toistensa luona ahkerasti.

Vuonna 1979 tilanpito siirtyi ensin Veikko-veljelleni ja sen jälkeen Esko-veljelleni 1982. Äidille rakennettiin oma koti kotitalomme yläkertaan. Äidin aika täyttyi käsitöistä, lastenlapsista huolehtimisesta ja vierailuista lasten perheissä.

Sairaudet heikensivät äitiä niin paljon, että hän joutui muuttamaan Korpilahden hoivakotiin kesällä 2002. Äidin kulloinenkin kunto huomioiden hänet haettiin hoivakodilta juhlapyhiksi jonkun lapsensa kotiin tai perhejuhliin muuallekin. Hiljalleen äidin voimat ehtyivät ja hänet jouduttiin yhä tihenevään tahtiin viemään hoivakodilta Muuramen terveyskeskukseen tai Keskussairaalaan. Sähköiskun kaltaisia olivat meidän sisarusten välillä liikkuneet tekstiviestit tai sähköpostit ”Äiti viety Muurameen!”, ”Äiti keskussairaalassa!”. Yhtä helpottavalta tuntui puolestaan viesti ”Äiti taas hoivakodilla!”. Syksyllä 2007 äiti vietiin Muuramen terveyskeskukseen, josta hän ei enää palannut hoivakodille. Joulusta 2007 alkaen äidin kunto heikkeni viikottain aivan silmin nähden.

Äiti haudattiin Korpilahden kirkkomaahan äitienpäivän aattona, kauniina toukokuisena lauantaina. Koivuihin oli juuri puhjennut hennon vihreät lehdet.

Äidin muistotilaisuudessa laulettiin monia hänelle rakkaita lauluja, mm. ”Saunavihdat”.

Lapsoset ketterät kotihaasta
koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
:,:Lauteilla saunan kotoisen
taas illalla kylpy maittaa. :,:

Pehmyt on lapsista aina vihta
äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
:,:Jospahan säilyis’ äidin lapset
kylmältä maailmassa! :,

(Saunavihdat, säv. trad., sanat. Maija Konttinen)

RISTO PERTTULA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2008]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke