Metsien mies Jorma Autioniemi 50 vuotta

Kymmenet tuhannet ovat ne askeleet ja tuhansissa ovat päivät, mitkä olet näillä saloilla riistaa jäljestellyt ja myöskin saalista saanut. Lyhyesti, olet riistaverinen mies! Hyvä ampumataito, sitkeys ja luontoäidin karjan liikkeiden oikea tulkitseminen, siinä on yhdistelmä vailla vertaa.

Myös luottamustehtäville sinulla on ollut aikaa: Riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa olet ollut 18 vuotta, Hirvimiesten puheenjohtajana yli 20 vuotta, Yijälä-Kouhinsalon kalastuskunnan johtokunnassa yli 20 vuotta, Ylisjärven osakaskunnan johtokunnassa 20 vuotta, Kouhinsalon tiehoitokunnassa 20 vuotta sekä Putkilahden Nuorisoseuran johtokunnassa yli 20 vuotta. Lisäksi kilpailuhenkisenä miehenä olet saavuttanut useita voittoja Keski-Suomen Riistanhoitopiirin riistanhoitokilpailuissa, hirviammunnoissa, haulikkoammunnoissa ja unohtamatta lukuisia metsätaitokilpailujen voittoja. Sinä säilyt myöskin Putkilahden koulujen historiassa parhaan keski-arvon saaneena oppilaana kautta aikojen.

Sinut tunnetaan laajalti lempinimellä ”Pehtoori”, joka tarkoittanee kansankielellä päällysmiestä, työnjohtajaa. Ihailin sinun puunjakotaitoasi, viidestä pölkystä pituus ja paksuus, sitten kaikki kirjoihin ja kansiin, selkeepäinen ”poika”, selvästi tietokone!

Kerran ajeltuamme ympäri kylää pikkuteillä hämärissä ei supeista näkynyt jälkeäkään. Kun olimme tulossa Haapalahden pihaan, välähtivät supin silmät navetan nurkalla kissojen maitokupilla, totesit: ” -kele, nehän rupee pitään meijän miestä pilkkanaan!” Rölli-koira irti ja supista pisteet riistanhoitokilpailuun.

En malta tähän lopuksi olla siteeraamatta paikallista ”lausuntataiteilijaa”, Martti Toivosta: ”Sitä aikaa, jonka vietämme metsästyksen ja kalastuksen parissa, ei Herra laske ikäämme.”

Vielä kerran, Jorma, onnittelut ja pitkää ikää!

KYÖSTI JÄRVINEN

JAFET SIMOLAN ONNITTELUPUHE PEHTOORILLE
Kuulehan Pehtoori: tässä on nyt sopiva paikka sanoa kiitokset omasta ja perheenikin puolesta.

Hirvenmetsästyksestä on tullut minulle mieluinen harrastus – sinun ansiostasi!

Olin 10-vuotias, kun isä oli ensimmäistä syksyä metsällä ja otti minut passiin mukaan – arvaa vaan viihdyinkö paikallani pitkään! Siihen se homma sitten tyssäsi.

Parin vuoden päästä läksin kuitenkin uudelleen isän kanssa, mutta passissa hän ei jaksanut kuunnella mun höpinöitä ja HILJAA olis pitäny olla. Käski kysymään ottaisko pehtoori mukaan kävelemään ajopuolelle.

Pääsee – sanoit – JOS PYSYT MUKANA.

Eihän minulla metsästykseen muita opettajia olisi ollutkaan. Erkolla olisi ollut kyllä halua, mutta ikää liikaa ja kunto huono, isä taas itsekin vasta aloittelija – ei ollut aiemmin metsästänyt.

Näytit hirvien reitit ja käyttäytymisen, opetit jälkien seuraamisen sekä maaston tuntemuksen. Niin mielenkiintoista ja mukavaa on seurassasi ollut, että 4 syksyä on mennyt hirvimetsällä hyvin tarkasti, ellen ole kipeä ollut.

Kyllähän äitikin on kannustanut ja tykännyt, kun sinulta olen oppia saanut ja sanoo, että Pehtoori on hyvä esikuva ja luotettava mies – ei ole muita paheita kuin SUKLAA, jota sitten ajon jälkeen olet minullekin tarjonnut – kokista päälle, kevyttä tietysti. Tosin Taru on saanut terveellisemmät eväät – kalkkunavoileipää !

Kaikenlaista hauskaa metsällä on tapahtunut – pientä jäynääkin on tehty, mutta jätetään ne kertomatta, jutut tölkistä, sekä muutamat sananmuunnokset toisiin tilaisuuksiin.

Sinä olet ottanut huomioon muut ihmiset, kuten mummo kertoo, kun innostuu muistelemaan risusavotta-aikojaan. Tauoilla pojat pelasivat korttia ja joka kerta sinä muistit kysyä LÄHTEEKÖ AINI PELIIN!

Aikoinaan vanhemmat innokkaat ja kokeneet hirvimiehet ovat sinua arvostaneet. Silloin, kun Antero Reinan hirviporukan johtajuus sinulle siirtyi, kehui Erkko: ”Kyllä Jorma hoitaa tehtävän huolellisesti ja varmasti ”koulupojan” tarkkuudella – ajallaan – myös paperityötkin. Silloin oli nuoria porukassa, mutta nykyisin on toisin – ihan koko Suomen mittakaavassakin puhutaan UKKOUTUMISESTA.

Mutta jos tuommoisia miehiä, kuin sinä, olisi enemmän hirviporukoissa – jämptiä ja intohimoisia, antaisi se mallin ja kannustaisi nuoria mukaan – hyvään ja tarpeelliseen harrastukseen.

Etkä sinä itsekään ole vielä vanha – vastahan PÄÄSET MIEHEN IKÄÄN.

ONNEA! Kiitos ja muista – ensi syksynä jatketaan…

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2009]