Minun vasen käteni

Kompastuin. Kiireisenä juoksin bussipysäkille. Olin sovitusta tapaamisesta jo hieman myöhässä. Johonkin jalkani takertui ja lensin päin katua suoraan naamalleni. Hieman pökertyneenä nousin ylös: polviin koski, suussa oli soraa ja vasemmassa ranteessa kipu oli sietämätön. Suoristin vaatteeni ja jatkoin matkaa. Ajattelin, että kyllä särky hetken päästä hellittää. Muutoinkaan pienet tällit ja ruhjeet eivät yleensä menoani haittaa. Bussissa sormet kuitenkin alkoivat turvota ja särky kädessäni yltyi. Oli ihan pakko jättää tapaaminen väliin ja lähteä lääkäriin.

Tohtorin diagnoosi oli: vasemman käden ranteen veneluun hiusmurtuma ja sairaalasta poistuin käsi kipsissä. Siinä sitä sitten oltiin, vaikka tietoisesti olin ennalta varonut kaatumista. Olin jo vuosia aikaisemmin hankkinut liukuesteet kenkiin, että voisin turvallisesti kävellä jäisillä kaduilla. Nyt katu ei ollutkaan liukas vaan muhkurainen.

Tämä tapaturma on pieni ja paranee muutamien viikkojen kuluessa. En siksi jaa sitä lukijoiden kanssa. Sitä paitsi, kuinkahan monta suunnilleen samankaltaista onnettomuutta tämän talven kuluessa on tapahtunut. Käsiä sekä jalkoja on kipsattu ja pahemmat luunmurtumat on jouduttu leikkaamaan. Olin onnekas, kun vältin isommat vahingot.

Pieni vastoinkäyminen pysäytti kiireisen elämäni. Sairausloman ensi päivinä olin paniikissa, kun mietin kuinka saan aikani kulumaan ja miten selviän yksin. Sitä sanotaan, että oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee. Se on totisinta totta. Sitten vasta sen huomaa, kun käsi on poissa ”pelistä”. Arkisten askareiden hoitaminen kotona onnistuu kyllä yhdelläkin kädellä, mutta toki molempia käyttäen hommat sujuisivat sukkelammin. Hankalinta on ehkä pukeutuminen ja suihkussa käyminen. Kipsiä ei saa kastella. Onneksi ihminen on sopeutuja ja hyvin kekseliäs. Suu ja hampaat ovat oiva apuväline. Tämän olen huomannut.

Kuusi päivää on kulunut loukkaantumisesta. Sormien turvotus on laskenut ja peukalo on nyt väriltään keltainen. Otan vielä yöksi särkylääkkeen kaiken varalta. Sairauslomaa on edessä viikkoja ja runsaasti joutilasta aikaa. Sauvakävelyn, uimisen ja käsityöt voin nyt hetkesi unohtaa. Kevään tulo ilahduttaa ja aurinkoiset päivät houkuttelevat ulos raikkaaseen ilmaan. Päivänpaiste kohentaa mielialaa.

Minulla on myös tunne, että kerrankin on aikaa ja voin päiväni käyttää ihan miten huvittaa. Vuosien varrella on kertynyt melkoinen pino kirjoja, joita en ole ehtinyt lukemaan. Niihin on mukava tarttua. Pieniä, tekemättömiä töitä, jotka ovat jääneet ja unohtuneet, voin hoitaa nyt. Nyt on myös hetki soitella tutuille ja ystäville. Hoitaa omia ihmissuhteitaan. Olen niin kiitollinen naapurilleni, joka on taas kerran auttanut minua monin eri tavoin. Hän on vienyt, tuonut minua ja käynyt kaupassa puolestani. Hyvät ystävät ovat arvokkaita.

Tänä päivänä, kun työtahti on hektistä ja vapaa-aika kiireistä, unohdetaan kuunnella omaa itseänsä. Vaikka enemmän kuin koskaan aikaisemmin on hyvinvoinnistamme saatavilla tietoa, liikuntaa, ruokavaliota, juomia, erilaisia kuntoilulaitteita jne.. Arjen alle jää se, mikä on tärkeintä. Kipsattu vasen käteni on konkreettinen muistutus siitä. Pieni onnettomuus pysähdytti ja arvomaailmassani terveys on ehdottomasti YKKÖNEN. Aurinkoista kevättä!

Marja-Liisa Heinonen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2009]