Joulun odotusta

– Äiti, kuinka pitkä aika on jouluun? kysyi poikani. Kerroin hänelle, että ainakin nelisen viikkoa. Lapsemme eivät usko enää joulupukin olemassaoloon, mutta päättivät silti kirjoittaa joulupukille lahjatoivelistansa. Kyllä heillä oli miettimistä ja pähkäilyä. Tytöllä toiveet alkavat jo olla realistisia ja järkeviä. Toiveena on mm. kenttämaalausteline ja pienet öljyvärit. Taiteellisena ja luovana tyttönä maalaaminen olisi varmaan ihanaa puuhaa! Pojan toiveet taas olivat selvästi kallistuneet kaikenlaiseen elektroniikkaan. Listalla oli mm. katossa ja seinällä ajettava auto ja cd-soitin.

– Niistä tulee ihan kauhea meteli… ei ikinä sellaisia! tyttö ilmoitti veljensä lahjatoiveista.

Loppujen lopuksi ihaninta on juuri tuo joulun odotuksen eläminen. Koti saa omat koristeensa ja kaikenlaiset jouluiset tuoksut leijailevat. On mahtavaa saada viimein hiljentyä ja nauttia rakkaiden seurasta, kiireettömästi.

Tyttäreni Emman kirjoittaman joulutarinan siivittämänä toivotan kaikille ihmisille ja eläimille täällä Putkilahdessa ja vähän kauempanakin rauhallista ja kaunista joulua.

MARJO MERIVIRTA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2009]