www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Eilan nuoruusmuistoja Putkilahdesta

Joulun kynnyksellä ajatukseni kelasivat kymmeniä vuosia taaksepäin, kun muistelin lapsuusaikani jouluja Putkilahdessa ja mitä kaikkea silloin touhusimme. Joulukiireiden vuoksi niistä kertominen jäi nyt toiseen kertaan ja mahtuuhan toki muistojeni maailmaan paljon muutakin. Muistan, miten joulupyhien jälkeen, kun koulutyöt jälleen alkoivat, lohkaisi se läksyineen päivistä ison siivun ja ikään kuin huomaamatta päivätkin pitenivät. Aurinko ja keväiset hanget kutsuivat hiihtämään ja kelkkamäkeen Pulmunmäkeen, joka oli saanut nimensä silloin eläneen Pulmu-nimisen lehmän mukaan. Teimme myös hyppyrimäen, missä upean lennon jälkeen monesti lumi pöllysi, kun alastulo epäonnistui. Mutta hauskaa kaikilla silti oli. Kershangesta rakensimme lumimajoja, joissa leikimme kotia.

Keväällä, kun lumet olivat sulaneet, koululaiset siivosivat joukolla koulun ympäristön puhtaaksi haravoimalla tai luudilla lakaisten, sillä kaikilla ei ollut kotona lehtiharavaa. Välitunneilla hypättiin ruutua ja narua sekä pelattiin pesäpalloa, mistä en juuri pitänyt, mutta seinäpallosta kyllä.

Kevätjuhlaa varten luokkahuone koristeltiin kukkasin ja koivunoksin. Koulun päättäjäisjuhlassa laulettu suvivirsi soi vieläkin korvissani. Jännitys säilyi aina todistusten jakoon asti; miten opinnot olivat menneet ja tulisiko ehtoja joita joutuisi sitten kesällä suorittamaan. Omalta kohdaltani ei onneksi näin käynyt. Syksyllä jouduimme keräämään puolukoita kaksi litraa oppilasta kohden koululle ja niistä sitten koulun keittäjä valmisti meille talvella marjapuurot. Kouluaika oli minulle mieluisaa aikaa, jota muistelen lämmöllä. Samoin muistelen myös ystäviäni, joita olivat Kerttu Hakanen, jonka koti oli Korospohjassa, ja Vuokko Peuha, joka asui naapurissamme sekä Kaarina Jermoranta.

Putkilahden koulun oppilaat vuonna 1954. Opettaja Lauri Venesjärvi oikealla.

Kuva: Kaarina Waldénin os. Jermoranta kokoelmat

Kesällä Perttulan ranta oli ainut kylän kelvollinen uimaranta. Siellä olikin vilskettä aurinkoisina päivinä.

Talvisin miehet ahersivat päivät metsätöissä ja illalla oli justeerisahojen teroitus seuraavaa työpäivää varten, sillä metsään oli lähdettävä jo varhain aamulla. Kaadetut rungot lastattiin rekeen ja hevosten vetäminä ne kasattiin rantaan laaneille, missä keväisin tukeista kuorittiin kaarna pois ja vieritettiin järveen, jossa ne sitten koottiin lautoiksi ja uitettiin sahoille ja paperitehtaille.

Minulle kevät on ollut aina mieleistä aikaa. Valoisat ja pitkät päivät kohottavat kummasti mieltä ja kun kevät etenee, alkaa multasormiani kummasti syyhytä. Asuinpaikkamme Imatralla sijaitsee Rajapatsaan kaupunginosassa omakotitalossa 1740 neliön tontilla, johon olen vuosien saatossa rakentanut puutarhan, joka kesällä vie melkoisen osan ajastani, mutta pidän siitä.

Ikääkin on huomaamatta kertynyt niin, että 70-kymppinen on lähellä, mutta harrastuksien vuoksi sitä ei huomaakaan. Nyt pääharrastukseni on öljyvärimaalaus, jota olen harrastanut Imatran työväenopistossa jo useana vuotena. Talvisin minua on sitonut Imatran Teräseläkeläisten puheenjohtajuus. Tätä tehtävää olen hoitanut jo 9 vuotta. Yhdistyksessämme oli vuoden lopussa n. 250 jäsentä.

Toivotan kaikille Putkilahtelaisille oikein hyvää alkanutta vuotta täältä lumen ja pakkasten huuruttamilta Vuoksen rannoilta.

EILA KUIVANEN (OS.ELFVENGREN)

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2011]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke