www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Reijo “Retu” Pynnönen

“Pöheikköjen boheemi”, “Hämykieppi”, vastasit usein puheluuni, kun tiedustelin millainen keli on järvellä. Meillä oli verkkojatoja Maakuivanen, Iso-Kellosaari, Selkäkuivanen akselilla useana vuonna, varsinkin syksypuolella nämä olivat aiheellisia kysymyksiä Päijänteen myrskyjen takia.

Muistan kerran Ketveneen kärjellä kun muoviveneen pohja halkesi aallokossa, ei auttanut muu kuin tunkea kalahanskoja repeämään, hyvä ettei katkennut koko vene. Tämä opetti, että joka myrskyyn ei lähdetty pyydyksille, säikäytti se sen verran ja Päijänne on aina ottanut omansa.

Kyllä Muuramen mummot saivat aikanaan kalansa, siitä piti Retu huolen.

Kyltti “Osta Retulta” oli tunnettu myös Viron puolella kuljettaessasi korjattuja ja käytettyjä kodinkoneita Viron puolelle ja esim. Viljandissa olit jopa julkkis.

Kerran olimme reissulla sinä, Kupi-Jussi ja minä, kävimme Viron lisäksi Latviassa ja Liettuassa. Kupi-Jussi toimi valokuvaajana, ja tavallisella kameralla otetuissa 4:ssä filmi-rullasta onnistui vain yksi kuva, se oli sinun pakettiauton sisäkatosta. Kyllä pankkiiri-valokuvaajaa kehuttiin.

Samalta reissulta tullinainen ihmetteli, kun meillä oli mukana 250 kiloa hienoa sokeria ja kysyi: “Mitä ne miehet tällaisella määrällä sokeria tekee?”, johon Retu vastasi: “Kun kotia päästään ruvetaan leipomaan”. Ei ihan tyydyttänyt virkailijaa Retun vastaus ja saimme pikku sanktiot.

Toinen vastaavanlainen huumoritapaus, oltiin Peurungassa iltaa istumassa. Tanssiravintolassa esiintyi Kaija Lustila, jonkun aikaa tanssittiin naisväen kanssa, kunnes ehdotit, että menisimme pikkuravintolan puolelle. Siellä alkoi karaoken laulaminen ja olit aika tekijä ja velmuilija silläkin saralla. Kuulin, kun viereisessä pöydässä naiset kuiskutteli: “Kukahan tuo mies on kun on niin tutun näköinen?” Minä sanoin: “Se on Ere Kokkonen, se elokuvaohjaaja”. Kyllä syntyi säpinää ja sutinaa “Ere Kokkosen” ympärillä. Tulomatkalla vasta kerroin asian oikean laidan Retulle.

Maaliskuun loppupuolella kävit Liisan kanssa kylässä, olitte menossa saareen käymään ja pyysitte mukaan. Pystyit vielä itse ajamaan autoa. Käydessämme kääntämässä autoa huomasin, että se ratin kääntely otti voimille. Sanoit silloin, että lääkärit antoivat 6 kk elinaikaa sairauden todettuaan, samaan hengenvetoon lisäsit: “On sitä tullut lisäaikaa 1 vuosi ennusteen päälle”. Seuraavalla viikolla sain tekstiviestin: “Ukkoa vietiin pii-paa autolla sairaalaan”.

Kävin katsomassa sinua sädesairaalassa, huumorisi oli edelleen tallella ja jaksoit viisastella tapasi mukaan. Näin kyllä että vakava sairaus ei tulisi säästämään huumo-rimiestäkään. Pois lähtiessäni sanoit: “Kössi, jos minä tästä vielä paranen lasketaan aina-kin pari 60-metristä verkkoa jäiden lähdettyä.” Sanoin: “Kyllä vain se käy“. Meni viikko aikaa kun sain Liisalta suruviestin: “Retu on nukkunut ikiuneen”.

Oli laskettu verkot viimeisen kerran, nyt niitä kokee ystäväni kera Tuonelan Herran.

YSTÄVÄSI KYÖSTI JÄRVINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2011]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke