Osmo Salmisen muistiinpanoja museoesineistä

N:o 11. Puinen ruoka-astia. Perintätietojen mukaan isonvihan aikuinen.

Talvella 1946 kävivät Osmo Salminen ja hänen tyttärensä Kerttu Salminen hakemassa sen Pimeän korven luolasta, Oittilan kylästä. Oppaana oli Mikko Vainiomäki. Luolaa on käytetty isonvihan aikaan piilopaikkana. Luolan katto on eräästä kohden hilseillyt. Todennäköisesti tässä kohden on pidetty tulia ruuankeittoa ja ehkäpä lämmitystäkin varten. Luola valokuvattiin. Aikaisemmin oli luolassa ollut enemmänkin puisia astioita, jotka olivat tehty hongasta kirveellä hakkaamalla kaukalon muotoisiksi. Mikko Vainiomäen kertoman mukaan, joka oli lapsena isoisänsä kanssa tällä luolalla kulkenut, isompia puukaukaloita oli käytetty lasten pesuun ym. tarkoitukseen noina ankeina aikoina. Tämän hän kuuli silloin isoisältään, kun he olivat hetken viivähtäneet luolassa.

*********************

Pöytä on isonvihan aikuinen ja alkujaan Hiirolan talon savupirtin pöytä. Myöhemmin sitä käytettiin ruumislautana. Pöydän kantta säilytettiin tästä syystä aitan alla. Pöydän jalka oli nykyisen päärakennuksen ruokahuoneessa käytännössä, mistä sen isäntä antoi museoon, kun sai vastaavan määrän lautoja. Perintätieto (Nupun-Pappa) kertoi, että isonvihan aikaan tuli joukko venäläisiä sotilaita Hiirolaan pyytäen syötävää. Talon kotona ollut naisväki ei kai toiminut kyllin nopeasti. Tästä kimmastuneena tempasi joukon johtaja miekkansa tupesta ja sivalsi suutuksissaan palan pöydän kulmasta pois. Tässä kulmassa sattui olemaan suolan jauhin syvennys (kupru) joka myöskin meni osaksi sen tien. Pöytään on sen jälkeen tarvinnut tehdä toinen samanlainen syvennys. Suola oli nim. siihen aikaan erittäin vaikeasti saatavissa ja vielä lisäksi karkearakeista. Isännän olikin tapana tällaisen pöydän päässä istuessaan puukkonsa päällä jauhaa ensin suola hienoksi ja sen jälkeen tarjota sitä puukon terällä kullekin pöydässä istujalle osansa. Myöhemmin, kun tuli enemmän suolaa tarjolle, alettiin käyttämään jokaisen aterioitsijan kohdalla tällaista syvennystä. He saivat jauhaa myöskin itse suolaansa mielin määrin.

*********************

Vihtori Kivinen oli erittäin ansioitunut työmies. Kymmeniä vuosia hän kaivoi keväisin ojia saavuttaen hyvän ojurin maineen. Myöskin metsätöihin hän osallistui. Asui Peuhan talon alustalaisena Peuhan kankaalla pienessä mökissä 21 vuotta. Kasvatti siinä suuren lapsilauman. Hänen vaimonsa os. Ekholm, oli myöskin työteliäs ihminen. Vaimonsa kuoltua muutti V. Kivinen vielä pienempään mökkiin Pohjolaan johtavan tien varressa. Luonteeltaan hän oli rehti vanhan kansan mies, jota harvoin enään tapaa. Hän kuoli kunnalliskodissa Korpilahdella.

KUVAT: OSMO WEIJO

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2011]