Antista Nuuttiin – joulun ajan päiviä

Marraskuun viimeisenä päivänä on Antin nimipäivä. ”Antti aloittaa joulun valmistelut, Tuomas tuo sen tupaan”. Antin päivänä alkaa joulun odotus, talvi kallistuu yhä lähemmäksi joulua. Antti-nimen taustalla on apostoli Andreas, apostoli Pietarin veli. Kristikunta viettää marraskuun viimeistä päivää apostoli Andreaksen muistopäivänä.

Adventtisunnuntait ovat neljä joulua edeltävää sunnuntaita. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina kajahtaa kirkoissa ”Hoosianna, Daavidin poika”. Näin alkaa adventtiaika ja valmistautuminen jouluun. Ensimmäinen adventtisunnuntai on Suomen kolmanneksi suosituin kirkossakäyntipyhä.

Perimätiedon mukaan 6.12. kuoli 300-luvulla elänyt turkkilaisen Myran kaupungin piispa Pyhä Nikolaus. Häntä on kunnioitettu jo varhain pyhimyksenä sekä idän että lännen kirkon piirissä. Nikolaus oli hyväntekijä ja muun muassa lasten suojelija. Jo ammoin joissakin maissa lapsille annettiin lahjoja 6.12. Pyhä Nikolaus onkin lahjoja jakelevan Santa Clausin eli suomalaisittain joulupukin esikuva. Omassa kalenterissamme 6.12. on Nikon ja Niilon nimipäivä.

Pyhän Lucian, valon tuojan, muistopäivää vietetään 13. joulukuuta. Pyhä Lucia oli sisilialainen hyväntekijä, sokeiden ja näkövammaisten suojelija, joka kääntyi kristinuskoon. Tuohon aikaan Rooman valtakunnassa kristityt olivat ankaran vainon kohteena. Lucia kärsikin uskonsa takia marttyyrikuoleman 13.12.304. Kynttilähiuksisen Lucian valinta ja kulkue on uusinta kansanperinnettämme. Suomessa Lucian päivää on vietetty pitkään erityisesti ruotsinkielisissä piireissä, nykyisin päivää vietetään yhä useammin myös suomenkielisten keskuudessa, erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa. Lucia kulkueineen levittää ympärilleen iloa ja valoa osallistumalla tilaisuuksiin, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen sekä vierailemalla mm. vanhainkodeissa ja sairaaloissa.

Joulun valmistelut alkavat
Pyhä Anna oli Neitsyt Marian äiti, eli Jeesuksen isoäiti. Pyhän Annan muistopäivää on 1700-luvun alusta vietetty 9.12. Tuolloin tuli käyttöön suomalainen almanakka. Ennen almanakkaa Suomessa seurattiin Turun hiippakunnan pyhimyskalenteria, missä Annan päivä oli jo 1400-luvulta alkaen 15.12.

Kaikki Annan päivän sananparret liittyvät tuohon pyhimyskalenterin päivään.

”Anna leipoo”. ”Anna oluet panee”. Vanhan kansan ajanlaskun mukaan ”Leipä-Annasta” oli yhdeksän yötä jouluun, joten Annan päivä oli sopiva hetki aloittaa jouluvalmistelut: joululeipomiset, jouluoluen (tai sahdin) pano ja joulusiivoukset.

Kuva: Martta Wendelin

Tuomas tuo joulun tupaan
Apostoli Tuomaan muistopäivää vietetään 21. joulukuuta. Tuomas tuo joulun ja taluttaa sen tupaan, tuoden mukanaan myös joulurauhan: ”Tule tänne Tuomas-kulta, tuopa joulu tullessasi”. Tuomaan päivänä joulun valmistelujen piti olla jo loppuun suoritettuja. Kaiken ulkonaisen piti olla valmiina, kun Tuomas, joulun apostoli saapui. Tuomaan päivänä alettiin jo maistella, miten oli oluenpano onnistunut. Hyvät ruuat ja juomat kuuluvat Tuomaan päivään. Tuomaan päivä oli jo keskiajalla kaupungeissa lakisääteisen joulurauhan julistamispäivä. Joulurauhaa kesti Nuuttiin asti ja joulurauhan rikkomisesta oli säädetty rangaistukset. Tämän päivän suomalaisissa kodeissa joulukiireet taitavat olla tässä vaiheessa vielä kuumimmillaan. Niinpä joulurauhakin julistetaan nykyisin vasta jouluaattona.

Jouluaatto 24.12. on vuoden odotetuin ja suurin juhlapäivä, vaikka onkin vasta aatto. Kello 12 alkaa monien suomalaiskotien jouluaaton vietto. Tällöin välitetään television ja radion kautta Suomen Turusta joulurauhan julistus koko maahan. Viimeistään tässä vaiheessa virittäytyy nykysuomalainenkin joulutunnelmaan. Aattoiltapäivän hämärtyessä on suomalaisilla tapana käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilä omaistensa haudoille. Näin pimeä hautausmaa muuttuu kauniiden muistojen kynttilämereksi. Tapa yleistyi viime sotiemme jälkeen ja aluksi kynttilöitä sytytettiin sankarihaudoille. Nyt lähes joka toinen suomalainen käy omaistensa haudoilla hiljentymässä jouluaattona. Haudalla hiljentymisen jälkeen mennään aattohartauteen kirkkoon. Jouluaatto onkin nykyisin yleisin kirkossakäyntipäivä. Jouluaatto on täynnä joulun taikaa, pitkän joulun odotuksen vihdoin päättyessä. Monille joulun tärkein hetki on, kun joulupukki saapuu joululahjoineen. Aattoilta kuluukin lahjojen parissa.

Joulupäivä 25.12. on Jeesuksen syntymäpäivä. Joulupäivä on muiden joulun juhlapäivien tapaan täynnä joulun perinteitä ja hiljentymistä joulun tunnelmiin. Suomessa joulupäivä vietetään useimmiten perinteisesti rauhallisesti kotona. Lapset leikkivät uusilla leluillaan, aikuiset kuuntelevat joulumusiikkia, lukevat tai vain lepäilevät ja nauttivat joulurauhasta. Kotoa poistutaan yleensä vain joulukirkkoon. Joulupäivä on toiseksi suosituin kirkossakäyntipäivä. Joulupäivän jumalanpalvelus on aamuvarhaisella ja silloin kynttilöiden valaisema kirkko on kauneimmillaan. Jo kadonnutta kansanperinnettä on, kun joulukirkkoon mentiin hevosen vetämässä reessä, vällyjen alla, aisakellon helkkyessä. Kirkonmenojen päätyttyä ajettiin kilpaa kotikylään.

Toisen joulupäivän eli Tapaninpäivän vietto on ollut toisenlaista kuin joulupäivän, silloin ei enää vietetty hartaan hiljaista perheen keskeistä juhlaa, vaan lähdettiin liikkeelle, vierailtiin sukulaisissa ja naapureissa. Tapaninpäivänä on perinteisesti lähdetty tapaninajelulle, aiemmin hevoskyydillä, nykyisin autolla. Tapaninpäivää vietetään kristikunnan ilmeisesti ensimmäisen marttyyrin, Pyhän Stefanuksen muistopäivänä. Legendan mukaan Herodeksen tallirenki Stefanus ilmoitti isännälleen, että Kristus oli syntynyt. Herodes ei uskonut sitä ja antoi kivittää Stefanuksen. Pyhää Stefanusta pidetään hevosten ja hevosmiesten suojelijana.

1770-luvulle saakka Suomessa oli joulupyhiä nykyisen kahden sijasta neljä – pyhiä olivat myös kaksi tapaninpäivän jälkeistä päivää. Kansa nimitti niitä pikkupyhiksi (tai arkipyhiksi). Pikkupyhinä sai tehdä kaikkea pientä, mutta ei ollut soveliasta uurastaa kuten tavallisena arkena.

Joulunpyhät loppuvat loppiaisena
Joulun ajan viimeinen kirkollinen pyhäpäivä on 6. tammikuuta vietettävä loppiainen. Loppiainen lopettaa kirjaimellisesti joulunpyhien sarjan, ja siitä se on saanut nimensäkin. Loppiaista on Suomessa vietetty nimenomaan viimeisenä joulunpyhänä, ennen kuin se sai kristillisen sisällön: loppiaisen evankeliumi kertoo itäisen maan tietäjistä, jotka tulivat tähden johdattelemina Beetlehemiin osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Suomalaisten kotien loppiaisperinnettä on ”joulun purkaminen”, syödään jouluruokien tähteet, sekä joulukuusen syötäväksi kelpaavat koristeet, kuten piparit, omenat ja karamellit. Joulukuusesta riisutaan koristeet ja pannaan laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Kansainvälisimmissä kaupungeissamme, kuten Viipurissa, oli aikoinaan tapana järjestää loppiaisena mannermaiseen tyyliin loisteliaita tanssiaisia naamiaisineen ja arpajaisineen.

Ennen vanhaan joulunvietto ei päättynytkään vielä loppiaisena. Vanha kansa juhli riehakkaasti Nuuttia aina viime vuosisadan puoliväliin asti. Nuutin päivä 7.1. (nykyisin 13.1.) on 1100-luvulla eläneen tanskalaisen pyhän Knut-kuninkaan muistopäivä. Nuutinpäivänä kierteli talosta taloon nuuttipukkien kulkueita. Kummalliseen, tarkoituksellisen rumaan, jopa pelottavaan pukeutumiseen kuului esim. väärinpäin käännetty turkki, päähän laitetut sarvet ja kasvoja peittävä lampaannahasta tehty naamari. Taloissa kerjättiin tähteitä joulukauden ruuista, ja erityisesti juomista. Nuuttipukit kinusivat viimeisiä pisaroita sahtitynnyristä. Jos talo tarjosi antejaan, siitä kiitettiin laululla tai runonpätkällä, toivotettiin hyvää tulevaa satoa ja karjaonnea. Jos tarjoilu ei pelannut nuuttipukkien toivomalla tavalla, syydettiin naamarien takaa talonväen niskaan sarjoittain manauksia, solvauksia ja uhkauksia ennen poistumista.

RISTO PERTTULA
Keskeiset lähteet:
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto
SKS Vuotuisjuhlat: www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2011]