Outsiderin jäljillä Malagassa

Vielä 1800-luvun alussa ei-katolilaisen hautaus Espanjassa oli karu tapahtuma, koska hautausmaata "vääräuskoisille" ei ollut. Vainajat vietiin yöllä soihtujen valossa rantahiekalle, peiteltiin sinne huonosti mutta pystyasentoon ja jätettiin meren aaltojen ja koiralaumojen armoille. Iso-Britannian silloinen konsuli neuvotteli Brittihallituksen omistukseen pienen maapalan Malagan viranomaisilta ja englantilainen hautausmaa saatiin perustetuksi. Ensimmäinen sinne haudattu ihminen oli Malagassa teloitettu Robert Boyd, joka osallistui kansannousuun joulukuussa 1831. Hautausmaan alueella sijaitsee myös St. George`s Anglican Church, Pyhän Yrjön Anglikaaninen Kirkko, joka on rakennettu 1891. Hautausmaa oli pitkään Brittihallituksen tukema, mutta nykyisin hautausmaata hoitaa säätiö, joka toimii pelkästään lahjoitusvaroin.

Hautausmaan portilla on pieni toimistorakennus, jossa on myymälä ja siellä viehättävä englantilaisrouva, joka kertoo, että he järjestävät rahaa saadakseen hautausmaalla mm. opastettuja kävelyjä. Kävelyjä on sekä päivällä että yöllä, lisäksi on konsertteja ja kuoroesityksiä. Heillä on ollut muutaman kerran erittäin suosittuja iltaesityksiä, joissa kolme näyttelijää esittää hautausmaalla lepääviä historiallisia henkilöitä. Sitten rouva kysäisee meiltä, mitä me etsimme. Kerron, että meitä kiinnostaa hauta numero 568. Hän naurahtaa, ettei hän muista hautojen numeroita, mutta ketä tänne haudattua me haemme. Kun sanon, että täällä lepää eräs suomalaisen kirjailija, rouva vastaa, että olisitte heti sanoneet, että etsitte Outsideria, hän on meidän esitteessämmekin. Rouva antaa meille hautausmaan esitteen ja toden totta, siinä on kirjailija Aarne Haapakosken nimi aivan ensimmäisenä.

Kävelemme hiljakseen rinnettä ylöspäin ja katselemme hautakiviä. Oikealla on kirkkorakennus, Pyhän Yrjön Anglikaaninen Kirkko, kurkkaamme ovelta sisään. Sisustus on yksinkertainen ja kaunis. Palaamme pääkäytävälle ja lähestymme hautausmaan vanhinta osaa. Sen kulmassa on teloitetun Robert Boydin muistopatsas. Jatkamme oikealle pitkin muurin reunaa, kunnes näemme pudonneitten lehtien alta häämöttävän haudan kansilaatan, jossa on fenix - linnun kuva. Huiskimme lehdet pois kiven päältä ja siinä se on. Paadessa on teksti: Kirjailija Aarne Viktor Haapakoski, 18.3.1904 - 24.1.1961 ja lyhyt muistolause "Jumala on rakkaus".

Tapani Itäranta Outsiderin haudalla

Lapsuudessani Putkilahdessa Hovisen kaupan aitassa oli valtaisat lehtiniput, lattiasta kattoon vanhoja Suomen kuvalehtiä, Kotiliesiä, Seuroja ja muita kuvalehtiä. Meillä oli veljieni kanssa tapana hakea talvisin aitasta lehtiä ja selailla niitä aina, kun läksykirjoilta ehdimme. Kovilla pakkasilla jääkylmät lehtiniput piti keittiössä ensin pistää tuolille hellan viereen lämpiämään, ennen kuin niitä voi selata. Nimimerkki Outsider kirjoitti Seuraan amerikkalaistyylisiä lyhyitä seikkailukertomuksia ainakin 1940-luvulla, ehkä jo 1930-luvullakin. Kääntelin vanhoista Seuroista Outsiderin rikosnovellit valmiiksi esiin ja lueskelin aina ison pinkan yhtämittaa läpi.

Dekkarikirjailija Outsider oli hämmästyttävän tuottelias. Pekka Lipposen seikkailuja tuli kioskeihin vuosikausia yksi noin satasivuinen tarina kerran kuukaudessa.

Kalle-Kustaa Korkki seikkaili myös kerran kuukaudessa.

Sen lisäksi Outsider teki suosittua kuunnelmasarjaa Yleisradiolle. Minun ikäluokkani varmasti muistaa, kuinka harmitti, kun näyttelijän ääni aina liian pian ilmoitti omaperäisesti painottaen "jatkuu huomenna". Kuunnelma lähetettiin ensin viiden minuutin pätkissä päivittäin ja koko puolituntinen sunnuntai-iltana kokonaisena. Siitä sitten koulussa puhuttiin kaikki maanantain välitunnit.

Pienen hiljaisen hetken ja muutaman valokuvan jälkeen palailemme Mikon kanssa hautausmaan hiljaisuudessa takaisin portille. Siellä brittirouva kysyy, löysimmekö sen mitä etsimme. Hän melkein liikuttuu, kun kerron, että kirjailija Haapakoski oli lapsuuteni suuri suosikki ja kaikki suomalaiset pikkupojat silloin tiesivat Outsiderin, Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin. Kohteliaasti rouva sanoo olevansa ylpeä siitä, että tällainen henkilö on siunattu iäsyyteen juuri heidän hautausmaalleen.

Outsiderin tomun päätyminen Malagaan oli sattumaa. Hän oli tullut puolisonsa kanssa Suomesta Lontoon kautta Madridiin ja sieltä Malagaan. Jo matkalla hän oli ollut huonovointinen ja väsynyt. Lontoossa oli kutsuttu lääkärikin, mutta tämä oli vain antanut pillereitä ja terveen paperit. Haapakoski kuoli Malagassa pian saapumisensa jälkeen. Espanjassa vainaja on haudattava kahden vuorokauden kuluessa. Hautajaisjärjestelyt hoiti sodan jälkeen Espanjaan muuttanut Suomen armeijan entinen vakoilupäällikkö eversti Reino Hallamaa. Nykyisin englantilainen hautausmaa on täynnä, eikä hautauksia tehdä, mutta vainajien tuhkat otetaan edelleen vastaan.

Hyvästelemme sympaattisen englantilaisrouvan ja lähdemme Mikon kanssa kävelemään kohti Malagan kaupungin synkkiä syrjäkujia.

Pi - pi - pirskatin pirskatti, sanoo Prinssieversti, Kiljuvan karhun komentaja Pekka Lipponen. Kulman takaa pyyhältää esiin Pekan entinen vaimo, Mandi Kakkinen, hirmuinen Manta. Lipponen livahtaa pakoon lähimpään baariin, ottaa pari näkäräistä ja lirkuttee nuorille espanjattarille aidolla savon murteella. Pian iskee koti-ikävä ja suunnaton kaipuu Rantasalmen Saparomäkeen oman saunan löylyihin. Atomipommin kaavan Pekan matkalaukkuun kätkeneet gangsterit iskevät syrjäkujalla pampulla päähän ja sulkevat Pekan malagalaiseen kellarityrmään. Vanha ystävä, amerikkalaisen öljy - yhtiön tarkastaja Kalle - Kustaa Korkki pelastaa kolhuja saaneen Pekka Lipposen pulasta. Hotellin baarissa Pekka kehuu, kuinka hän taas selvitti asiat, vaikka Kalle - Kustaa koko ajan oli hänen tiellään. Ja ottaa vielä yhdet pienet näkäräiset, Kalle - Kustaan laskuun...

TEKSTI: TAPANI ITÄRANTA
KUVA : MIKKO ITÄRANTA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2012]