Tuimalan ratsutalli, luku 2

Juuri kun olin lähdössä Topi kipitti huoneestani ja sanoin sille: ”Mene sohvalle nukkumaan äläkä herätä äitiä. Minä menen nyt tallille.”

Tuntui ihan kuin se olisi ymmärtänyt ja meni kuin menikin sohvalle nukkumaan.

- Hei, hei, minä huikkasin sille mutta se ei viitsinyt edes päätään nostaa.

Laitoin oven kiinni ja kävelin Jennalle. Kun pääsin Jennan talon eteen ja pimpotin valkoista ovikelloa Jenna tuli ovelle unisen näköisenä.

- Miks` sulla on vielä yöpaita kun meiän piti mennä sinne tallille? minä kysyin hämmästyneenä.

- Mulla on huono olo ja en tuu tallille tänään, Jenna sanoi.

- Okei no harmi, minä vastasin.

- Mutta voitko tulla käymään meillä kun tuut kotiin ja kertoa tallin kuulumiset? Jenna kysyi.

- Joo tietenkin voin, mutta käyn sitten ensin syömässä kotona kun iskä tulee kotiin, sanoin Jennalle.

- Hyvä, mutta nyt mun pitää mennä lepäämään, Jenna sanoi väsyneen näköisenä.

- Joo, nähään sitten kun tuun käymään! huusin Jennalle, sillä olin jo lähtenyt kävelemään tallille päin.

Auroran hoitoponi Tyyne asustelee Muuramessa.

Tullessani tallin eteen näin tallin takana jotain mustaa. Ajattelin, että se oli vain kissa joten päätin mennä sisälle. Kun astuin talliin sieltä leimahti nenääni ihana hevosten tuoksu. Se teki minut heti pirteämmäksi. Siirsin ensimmäisenä hevoset laitumelle, jonka Tiinan mies oli eilen tallin pihaan rakentanut. Hevoset olivat mielissään päästessään raikkaseen ulkoilmaan. Sen jälkeen kävelin takaisin talliin ja vaihdoin karsinoihin uudet oljet, jotta hevosilla olisi mukavampi olla. Sitten vaihdoin karsinoihin uudet vedet ja laitoin ruoat valmiiksi. Kun olin tarpeeksi kauan puuhastellut tallissa ja se näytti minusta hyvältä hain hevoset sisälle syömään. Hevosten syödessä puhdistin niiden hoitotarvikkeita ja ratsastusvälineitä. Kun hevoset olivat syöneet ja olin viemässä niitä takaisin ulos huomasin tallin ikkunasta, että siellä satoi kaatamalla. En ollut kuullut ääntä koska olin puuhastellut niin paljon. Päätin jättää hevoset sisälle karsinoihin. Meinasin alkaa harjaamaan hevosia, kun muistin, että se piti jättää muiden tallityttöjen hommaksi. Olin kyllä tallin paras hoitaja ja muutenkin aktiivisin, mutta Tiina oli sanonut minulle, että parhaat hoitajat antoivat pienempien hoitaa hevoset suurimmaksi osaksi. Katsoin diplomia joka oli kiinnitetty tallin seinään ja jossa luki:

Hannele Lehtinen joka on tallin paras hoitaja ja ratsastaja on saanut kunniamerkinnän tallin varajohtaja 26.7.2009. Kiitos kuluneista vuosista! Jatka samaan malliin, toivomme että viihtyisit tallillamme vielä pitkään.

Terveisin tallin omistajat Tiina ja Tatu.

Hymyilin diplomille ja päätin lähteä Jennan luokse, koska tallissa ei ollut enää mitään tekemistä ja äiti ei ollut soittanut minulle vielä. Kun kävelin hiljaista soratietä Jennan taloa kohti ajattelin, että olisi ihanaa omistaa isona talli Jennan kanssa. Aika kummallista, mutta huomasin, että sade oli loppunut ja aurinko paistoi. Hetken kuluttua juttelinkin jo täyttä päätä Jennan kanssa. Jennallakin oli jo vähän parempi olo.

- Miten siellä tallilla meni? Jenna kysyi minulta.

- Hyvin, vastasin.

- Miksi olet noin apeana? Jenna kysyi.

- Harmittaa kun se talli paloi. Se oli minulle ensimmäinen hevostalli jossa kävin ja nyt sitä ei enää ole, minä vastasin surkeana.

- Niin, kyllä se minuakin harmittaa, mutta menneisyyttä ei kannata jäädä murehtimaan, koska sitä ei kuitenkaan voi enää muuttaa, Jenna yritti lohduttaa minua.

- Niin kai sitten, minä sanoin ja ryhdistäydyin.

Vähän ajan päästä puhelimeni soi ja vastasin siihen.

- Moi, minä sanoin.

- Moi, tule kotiin syömään kun isäsikin tuli juuri, äitini vastasi puhelimeen.

- Selvä, olen Jennalla niin tulen juuri, vastasin.

- Hyvä! Nähdään kohta, äiti sanoi.

- Joo, sanoin samalla kun suljin puhelimen.

TEKSTI JA KUVA: AURORA RUTH (11 V.)

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2012]