Sakari Aulaksen ajatuksia toukokuussa 1938

Kaunista on luonto nyt, kauneinta mitä nähdä saa, kun vuoden katselee. Kevät, valoisine kasvoinesi, vaalean vihreää puissa, pelloilla, terve mieheen! Tässä käy jonkun verran sanotaan nyt ”hempeähköksi” kun katselee luonnon ikuista uudistumista. Nuori on vielä tämä kevät, niin nuori, ettei käkikään sen ikää kukahda kuin harvoin, lyhyesti, - ei ainakaan minulle. Kalat kisailevat rannoilla, melkein maalle nousevat, kuovi muistaa laulunsa, linnut kaikki etelään lentäneet ovat taas syntymäpuissaan, pesiä tehdään ja lauletaan kevätlauluja. Mutta kevätkin se vanhenee, lehti puussa suurenee, ei kauan enää kun värit tummenevat, tumman vihreää – ja sitten keltaista ja vihdoin maa ottaa syliinsä sen, minkä kasvatti. Mutta nyt täytyy hengittää syvään, katsella ja tuntea, nyt kun luonto elää elonsa ihaninta aikaa, kun syksyllä maahan pudonnut siemen oraana löytää tiensä valoon, uuteen kevääseen, ainoaan kevääseensä.

SAKU

Rauha Aulaksen ”Jokamiehen päiväkirjat” Tapio Leinon arkistot

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2013]