Nälän merkit

Aki Ollikaisen syksyllä ilmestynyt kirja Nälkävuosi ei jätä kylmäksi vaan vangitsee lukijansa ajatukset pitkäksi aikaa. Teos kertoo suurten nälkävuosien 1866-1868 tuhoisasta ajasta. Tuolloin Suomea koettelivat ankarat perättäiset katovuodet. Ollikainen kuvaa Korpelan torpan perheen vaiheita, kun talvi tuli eikä syötävää enää ollut. Myllyt jauhoivat eläinten luita, perunat kasvoivat mustikan kokoisiksi, olkia ja jäkälääkin yritettiin syödä. Koska oma seutu ei pystynyt ruokkimaan koko väestöä, ihmisten oli lähdettävä kodeistaan. Muualla ei kuitenkaan ollut parempi: kato ulottui kaikkialle etelää myöten.

Nälkäpakolaisiksi joutuivat lähinnä köyhimmät tilattomat. Kun isännät arvioivat ruoan määrän syksyllä ja totesivat, ettei se riitä edes omalle väelle, he sanoivat palkolliset irti.

Suomessa menehtyi nälkään ja sitä seuranneisiin kulkutauteihin 130 000 – 150 000 henkeä, noin 10 % väestöstä.

Nälänhädän merkkejä on yhä havaittavissa.

Suurin ja vaikuttavin muistomerkki on Riihimäki - Pietari -rautatie. Sen rakentaminen aloitettiin hätäaputyönä 1867. Radanvarresta muodostui tuhansien nälän heikentämien ihmisten joukkohauta.

Mutta myös eri paikkakunnille ympäri maata haudattiin vaeltavia kerjäläisiä. Joukkohaudat ovat nimettömien uhrien leposijoja ja suureksi osaksi hävinneet, joskin joitakin muistomerkkejä on myöhemmin pystytetty. Voidaan olettaa, että jokaisen suomalaisen hautuumaan nurkassa tai reunamilla joukkohauta on aikanaan ollut. Korpilahden kirkkomaalta ei paikkaa enää löydy.

Mökkimme rakennettiin aikanaan vanhoista hirsistä. Alkuperäinen keskisuomalainen talo oli valmistunut n. 1890. Kun hirsikehikkoa pystytettiin uudelle paikalleen Päijänteen rannalle, huomasimme hirsien joukossa yhden puun, jonka kyljessä kulkee vioittuma. Museomiehet sanovat, että nuoresta hongasta on joskus veistetty pettua. Puu on jäänyt kasvamaan nilakerros rungon toiselta puolelta vahingoittuneena. Terveelle puolelle petäjä on kasvattanut vuosirenkaita kaatamiseen asti. Kerrosten laskeminen johtaa nälkävuosiin. Nälän merkki on säilynyt seinähirressä.

Nälän merkki hirsiseinässä

Yksi nälän merkki tatuioitiin suomalaisiin geeneihin. Vanhan kansan mielissä viljaa ja leipää pidettiin pyhänä. Syvälle perimään iskostui ajattelutapa, ettei leipää saanut haaskata, ei heittää lattialle, ei saanut syödä lakki päässä jne. Tänä päivänä tuo ajattelu on häviämässä – nälkävuosista on viisi sukupolvea.

TEKSTI JA KUVA: TARJA NUOLIOJA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2013]