Unohtunutta historiaa – Koutturin laivasilta

Helmikuun 2012 kylälehdessä oli kuva, jossa maatalouskerholaiset olivat ryhmittyneet Koutturin laivasillalle v. 1941. Kuva jäi askarruttamaan mieltäni, varsinkin kun lapsena asuin aivan laivasillan lähistöllä. Sillasta oli 60-luvun alussa näkyvissä enää joitakin lahoja hirsiä. Sillan paikalle johti vankka polku, joka tosin oli ruohottunut. Milloin tämä laivalaituri rakennettiin ja millaista sen käyttö oli? Korpilahden ja Putkilahden historiakirjoissa mainitaan vain Korospohjan laivalaituri, vaikka perimätieto tuntee myös Koutturin ja Kilvensalon laiturit.

Sillan rakentamisesta löytyi yllättäen tarkkoja tietoja, kun selailin Rauhalan talossa asuneen äitini enon Joonas Niemisen jäämistön vanhoja kalentereita.

Laivan odottajia Sepänsaaressa ennen Koutturin sillan valmistumista noin v. 1936. Oikealla kyykyssä Matti Kauranen, kumartuneena kurkistaa Lyyli Kauranen, takana Lauri Järviniemi. Muut tunnistamattomia, oletettavasti kalamiehiä Puolakalta tuomassa saalistaan laivalle. Esko Kaurasen kokoelmat.

Laivasillan rakentaminen käynnistyi 24.4.1938, kun Toivolan isäntä ja ”herra” kävivät katsastamassa sillan paikan Toivolan ja Rauhalan rajalle Koutturinsalmen pohjoispäähän. Jo 26.4. Vihtori Rantanen tuli Rauhalaan ja ryhtyi Joonakselle päivämieheksi sillan tekoon. Seuraavana päivänä Hiirolan hevonen ajoi Rauhalan puita siltaa varten. Työ eteni, ja 5.6. kalenterissa on maininta ”saimme sillan valmiiksi” ja seuraava erittely puumateriaaleista: Toivolasta yli 30 runkoa, Rauhalasta 14, Leppälahdesta 3, Hiirolasta 2 haapaa

Työtunteja tehtiin 46 miestyöpäivää ja 5 hevospäivää: Joonas (Nieminen) 12 työpäivää, Matti (Nieminen) 6, Koivisto 5 (Reino kantoi siltaan tarvittavat kivet), Kalervo (Nurminen?) 2, Onni (Nieminen?) 1, herra (Invenius?) 12, Otto 1, Hiirola 2, Toivola 3, Toivo 2.

”Herra” tarkoittanee Leppälahden omistajaa Edward Inveniusta, joka kulki aina kravatti kaulassa. Hän toimi sisävesilaivan kapteenina, mm. perimätiedon mukaan Kaima-laivalla. Laituri ilmeisesti rakennettiin talkoohengessä ilman ulkopuolista kustantajaa. Hankkeen keskeiset toimijat näyttävät olleen puuhamiehenä tunnettu Yrjö Toivola, laivaliikenteen spesialisti Edward Invenius, ja korpifilosofi Joonas Nieminen.

Airi Mäkinen (s. Nieminen) asui lapsuutensa Rauhalassa, josta mentiin usein laivalla Jyväskylään: yö piti olla kaupungissa, ja takaisin pääsi seuraavana päivänä. Airi muistaa, kuinka laivan sireenin ääni kuului iltaisin laivan lähestyessä Lahdesta päin Koutturin salmea. Rauhalan pihan läpi kulki polku Putkilahden kylältä läheiselle Koutturin laivasillalle. Levottomana sota-aikana oli hieman huolta siitä, keitä polulla mahtaa kulkea. Kerrankin Airi oli äitinsä Siirin kanssa laivaa vastassa, ja laivasta lähti heitä seuraamaan mies. Naiset kiirehtivät edellä kotiin, ja kohta oveen koputettiin. Helpotukseksi koputtaja osoittautui olevan Jopinlahden Huuko, Siirin veli Vanhanpäästä.

Esko Kauranen muistaa, että ennen vanhaan laivaan noustiin soutamalla laivareitille, ja laiva poimi pyrkijät kyytiin. Koutturin salmi oli suosittu laivaannousupaikka jo ennen sillan rakentamista. Salmen pohjoispäässä saarille ja luodoille matkustajat kokoontuivat odottamaan laivaa. Kun laivat, Jyväskylä ja Suomi, ajoivat vuorotellen Putkilahden ja Puolakan puoleista reittiä, kokoontui laivaa odottamaan myös väkeä toiselta puolen Vanhanselkää. Laiva Jyväskylään tuli illalla, ja matka-aika oli 3,5 tuntia. Syyspimeillä laiturilla odottajan piti näyttää tulenliekkiä, jotta laiva tiesi pysähtyä. Esko oli kerran syysmyöhällä saattamassa isäänsä laivalle. Laivaa odottaessa huomattiin, että kenelläkään ei ollut tulitikkuja mukana. Niinpä laiva ajoi ohitse pysähtymättä. Kiukkuisten tunnelmien vallassa piti kävellä pimeää polkua pitkä matka Rauhalan ohi kotiin Rimpilään. Vuonna 1946 tapahtui, että Kaima-laiva oli tilattu kyytimään Korpilahdelta juhlavieraita. Sattui nimittäin niin, että samana viikonloppuna olivat Lyyli Kaurasen häät Rimpilässä ja Hiirolan isännän Aarne Järvisen hautajaiset. Kumpaankin tilaisuuteen tulevat maapuolen vieraat pääsivät Koutturin laituriin.

Tieyhteys Putkilahdesta Kärkisiin oli ollut jo kauan. Sota-aikana kuitenkin laivaliikenne oli putkilahtelaisille tärkeämpi kulkuyhteys kuin huonosti kulkevat häkäpönttöautot, jotka eivät tahtoneet päästä Vaaruvuoren yli. Aivan helppo ei laivayhteyskään ollut; Virtasalmelta tulee Koutturin laivasillan paikalle matkaa seitsemän kilometriä, josta 1940-luvulla viimeiset vajaa kuusi kilometriä Riilahdesta eteenpäin olivat kinttupolkua. Sodan jälkeen maantieliikenne parani, ja laivan käyttäjät vähenivät. Päijänteen säännöllinen laivaliikenne loppui 1951. Koutturin laivasilta alkoi osoittaa rapautumisen merkkejä laivojen lukuisien kiinnittymisien seurauksena. Tiedossa ei ole, koska Viimeinen Laiva lähti Koutturin sillalta.

Otan mielelläni vastaan lisää tietoja ja muisteluksia.

HANNU ALLONEN. 0405562811
HANNU.ALLONEN@FIMNET.FI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2013]