Rajansa myllärinkin avuliaisuudella
Veneellä tulevat asiakkaat olivat isälle hankalia, kun monasti eivät itse saaneet säkkejänsä myllyyn vaan isän piti jelppiä heitä. Hän ei mielellään moiseen hommaan olisi ryhtynyt, katsoi tietenkin että sellainen palvelu ei myllärin virkaan kuulu. Kyllä hän riski mies oli, painoi ainakin 115 kg ja siinä se pulma sitten olikin. Hän oli silloin jo ikämies ja käynyt huonojalkaiseksi, oli jo täysi päivätyö kuljetella sellainen omapaino paikasta toiseen. Olihan siellä myllyssä päivän mittaan monenlaista puuhaa muutenkin. Joutui hän kuitenkin joskus kauniisti pyydettäessä jokun huonovoimaisen pussin kantamaan, ainakin leskiihmisiä piti auttaa.Oli sitten kerran oikein talon emäntäkin pyytämässä. Oli toukotöiden aikaa ja isäni ajatteli että ehkä se isäntä nyt todella ei kerennyt myllyyn lähtemään. Niin hän sitten kanniskeli pussit ja jauhoina sitten taas takaisin veneeseen, ei hän kuitenkaan siitä lisäpalkkaa kehdannut ottaa. Emäntä sillä aikaa toimitteli kauppaasioitaan ja lie käynyt jossain kyläilemässäkin kun sopivasti aikaa oli.
Jonkun ajan kuluttua sama emäntä tuli jälleen samojen pyyntöjen kera, silloin isän pinna paloi. Sanoi että tämän kerran vielä kannan mutta kun ei nyt ole mikään kiire aika eikä isäntä kuulu sairaskaan olevan, niin vie isännälle sellaiset terveiset että siellä on niin ylpeä mylläri että ei suostu säkkejä kanniskelemaan. On tultava itse tai pantava niin pienet säkit että emäntä helmassaan saa tuotua pussinsa myllytuutin viereen. Seuraavalla kerralla tuli sitten renki tai isäntä itse.
Reino Koskinen