Syyspäivien Satoa

 

 
 
 
 

Sattuipa kohdalleni viettää kauniita syyskuun alun päiviä Putkilahden kylällä koiranhoitajana kultainen noutaja Sanssille, kun kotiväkeään kutsuivat muut riennot sattumoisin samaan aikaan.  Taisipa olla noina päivinä ainakin puoli Putkilahtea reissun päällä.  Sunnuntaiaamuna suuntasin kaupalle sanomalehden hakuun, kun lehti tietämättäni tulikin tiellä vastaan, kun naapuri sen ystävällisesti postilaatikkoon toimitti.  Vaan eipä mennyt kaupalla poikkeaminen hukkaan, sillä seurojen talon ilmoitustaulu kertoi kartan kera kylältä lähtevistä kävelylenkeistä, jotka oitis herättivät mielenkiintoni.  Valitettavasti mainittuja reittikarttoja vaan ei "pöntöstä" löytynyt, sillä se oli muuttunut sijoituspaikaksi jäätelöpapereille.  No, parempi siellä kuin levällään pitkin pihaa.
Iltapäivällä päätin tutustua Kettuvuoren maastoihin merkityllä polulla ilman karttaa, ja komeat olivatkin maisemat vuoren päältä katsella.  Reitin varren taulut kuvasivat mukavasti seudun luonnon- ja kulttuurihistoriaa, jos kohta olivat jälkipolvetkin jonkun taulun merkanneet, oletettavasti ilmakiväärillä.  Sellainen puuha kuulunee kunkin sukupolven "tehtäviin", joten käsittääkseni "ei hätiä mitiä" niin kauan kuin aseet pysyvät noin pieninä ja kohteet ei omin jaloin juokse karkuun.  Peuhan mäkitupalaismökkien esittelytauluun oli sopivasti pari kovakuoriaisen näköistä hyönteistä liiskaantunut, jotka mielessäni kuvittelin näytteiksi entisaikojen luteista, kun en sellaisia, ainakaan tietääkseni, ole elävänä tavannut.

Palattuani mäen päältä vehmaan metsän läpi ja hakkuuaukion laitaa Vespuolentielle jatkoin matkaani vastakkaiseen suuntaan Kassinsaaren tielle.  Nyt sainkin tutustua viljeltyyn maalaismaisemaan ja mökkirakentamiseen, ja sitkeästi jatkoin eteen päin, vaikka jossain välissä reitin merkit hävisivät näkyvistä tupsahtaen taasen näkyviin.  Viimeisen merkin löysin sähkötolpasta menosuunnassani oikealta kädeltä, siitä päädyinkin melkein kesämökin pihaan, joten takaisin oli palaamiseni samaa reittiä.  Kun reitin kartasta tarkistin, olisi minun pitänyt ilmeisesti lähteä kulkemaan rennosti pellon laitaa reittiä jatkaakseni, mutta sitä en arvannut ilman karttaa ja merkkejä tehdä.  Ainakin linnustoon pääsin tutustumaan reitin opastetaulujen avulla.

Kun Sanssin päivät näyttivät kuluvan leppoisasta lepäillessä, ajattelin omalle kohdalleni maanantaiksi lisää yhdistettyä luonto- ja kulttuurimatkailua seudun kauniissa syysmaisemissa.

Keittelin termospullon kahvia täyteen, valmistin eväsleivät ja mehuakin lämpöisen sään takia.  Kyläkaupalla käväisin ostoksilla ja toiveikkaana kysymässä reittikartan perään.  Heti sellaista ei löytynyt, mutta asia jäi vireille.  Siksi aamupäivän viihdytin itseäni Women writing culture-nimisellä kirjalla ja Sanssin levollisella seuralla.  Iltapäivällä soikin puhelin ja tyytyväisenä kävin hakemassa kartan Könnön talosta hyvien ohjeiden kera.

Pakkasin reppuni eväineen ja päätin vielä laskea Sanssin ulos tarpeilleen ennen metsään suuntaamista, kun siinä minulle sattuikin ratkaiseva virhe.  Rappusille nostettu reppu taisi olla koiralle merkki siitä, että suunnittelin sen jättämistä yksikseen, joka ei Sanssista ollutkaan niin hyvä ajatus.  Koira jatkoi ja jatkoi ulkona temmeltämistä eikä ollut ymmärtääksensä vihjeitäni sisälle menosta.  Kuoppa rappujen pielessä kasvoi ja kasvoi Sanssin kaivaessa, onneksi koira parka välillä malttoi edes levätä.  Tunnin verran siinä odottelin koiran sisälle siirtymistä, kunnes ei auttanut muu kuin uskoa, että pääasiallinen tehtäväni oli kuitenkin koiranhoito eikä Putkilahteen tutustuminen.  Annoin periksi ja siirryin auringonpaisteiseen paikkaan pihakallioon nojailemaan kirja seuranani.  Hyvältä maistui kahvi eväineen siinäkin ja saipahan koirakin osansa eväänä olleesta kääretortusta. Olisihan siinä vieraampi saattanut ihmetellä, miksi eväsretkeni päättyi pihamaalle.  No, ensi kesänä sitten uusin innoin palaan Putkilahteen tutustumaan.

Terveisin
Tiina Tikkanen
 
 
 
 
 
 

 

Etusivulle...
Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
10/1999 lokakuu


Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Aineet on samat mistä taas ensitalvenkin
lumet valmistetaa vain ne vetenä kesän kiertelee välillä, sanoi Raitalan Kalle