Muistelen nyt muuttajaa varhaisemmalta ajalta. Ei hän ollut Ruotsissa, vaan Helsingissä, kuten siellä oli monia muitakin Putkilahtisia, jotka ovat myöhemmin palanneet. Jussi Seppälä oli syntynyt Kangastorpan mökissä Putkilahden kylän keskustassa. (Saattaa syntymäpaikka olla jokin muukin mökki, mutta sehän ei ole oleellista tämän tarinan kannalta). Jussi oli syntynyt 1900-luvun alkupuolella. Nuorena miehenä hän muutti Helsinkiin töitä etsimään ja ajastaan sitten löysikin. Löytyi sitten vaimokin samalla reissulla.

Jussi viipyi reissullaan vuosia, mutta muutti sitten 50-luvun paikkeilla Putkilahteen. Oliko Jussilla kotiseudun kaipuuta vai Tyyne-vaimon halu päästä kaupungin "hälinästä" maaseudun rauhaan? Jussi sai ostettua Seelim Peuhalta tontin Nokkosjärven rannalta, luonnonkauniilta paikalta, Vääränmäen kohdalta ja läheltä maantietä. Ei Jussilla ja Tyynellä entisiä säästöjä liene kovin paljon ollut. Ensin valmistui saunarakennus lähelle rantaa. Saunan lisäksi siinä oli pieni huone asumista varten. Isompi ja oikea asuinrakennus oli suunnitelmassa rakentaa myöhemmin ajan kanssa kun raha-asiat antaisivat myöten.

Jussi ei ollut varsinainen ammattimies mihinkään, mutta ahkera ja tekevä. Kun käy työn syrjään kiinni, niin markat alkavat poikimaan monella tavalla. Järvessä Jussi tiesi olevan vapaan vainion, josta veden viljaa saattoi poimia suuremmin kyntämättä ja kylvämättä. Vähin erin Jussi lisäsi pyydyksiä. Katiskat oli sukkelia tehdä itsekin. Moni pauloitti itse verkotkin. Minä en tullut tietämään Jussin menetelmiä. Tyyne ainakin olisi ollut näppärä apu pauloitustyöhön. Tyyne oli osaava moneen muuhunkin toimeen. Kalansaaliit hän markkinoi Jyväskylän torilla. Samalla reissulla tuli myytyä marjat, mitä kasvoi omalla tontilla. Metsästä hän sai lisäksi marjoja ja sieniä, maantien varsilta ja peltojen pientareilta suuret valikoimat kukkia kissankäpälistä kurjenkelloihin ja kieloja monin paikoin kasvoi kuin ruista halmeessa. Kaiken myytävän Tyyne osasi hyödyntää. Tyynellä oli paha puhevika (kitalaki halkio), mutta se ei haitannut. Paremminkin se taisi olla myyntivaltti kaupungin rouvien suhteen. Tyyne sai jakamattoman rouvien luottamuksen ja asiakkaita riitti.

Minkä verran pyydyksiä Jussilla oli, ei hän kai tiennyt itsekään. Kun kysyttiin, niin hän sanoi niitä olevan muutama katiska. Moni kalamies ei niinkään kehunut saaliitaan (kalajutut erikseen). Niin ei Jussikaan. Tyyne ja Jussi haki maitoa järven toiselta puolen Perttulan talosta. Uuno-isäntä joskus testasi heidän kalasaaliitaan. Jussilta kun kysyi, niin ahvenet oli niin pieniä sinttejä, että ei niistä paljon kertynyt, vaikka lukua vähän olisikin. Tyyne usein sanoi, että ei päätäkään, kun kala ei nyt liiku. Siihen aikaan liikennöi Leo Aron linja-auto, joka meni niin varhain aamulla, että siinä hyvin kerkesi aamulla Jyväskylän torille. Tyynen pysäkiltä näkyi hyvin Perttulan navetalle. Uuno sattui olemaan aamuaskareillaan ja näki kun autoon, joskus nostettiin kaksi tai kolme kalalaatikkoa. Lienee kalat liikkuneet joskus kuitenkin.

Niin Tyyne ja Jussi touhusivat aikansa. Mökki, hyvä sellainen, valmistui aikanaan. Tontti oli myös asuttuna joka kulmaa myöten. Missä ei menestynyt mansikka, peruna tai porkkana, siihen pantiin marjapensas tai kukkapenkki. Yhtä kaikki rahan alaista tavaraa. Lapsia ei heille oltu suotu. Kun kaikki tuli kuntoon, alkoi sitten vanhuus kummallekin. Vähitellen loppui kalastus kuten muutkin bisnekset ja torimatkat. Iäisyys kutsu sitten aikanaan kummallekin. Näin on meidän matkan pää. Kukaan perillisistä ei tullut taloa asumaan. Muutaman vuoden se oli autiona ja sitten perilliset möivät sen huvilaksi. Sen pituinen se.

Palautelomake