Kaikella Ystävyydellä
Helmikuun neljästoista vietetään Suomessakin vakiintunutta
ystävänpäivää. Mainostajat ja kaiken maailman
tavaran kauppaajat ovat saaneet tuon päivän lyötyä
läpi niin, että melkein väkisinkin ystävänpäivänä
tulee soitettua tai muistettua ystävää jollain lailla.
Niin ja sitten menee hirvittävä tovi ettei muista koko ihmistä
lainkaan. Onneksi on joulu, pääsiäinen ja ystävänpäivä,
jolloin kaukana asuvat ystävätkin saavat viestini olemassaolostamme.
Ystävyyteen voi liittyä myös negatiivisia asioita. Olen
viime päivien aikana istunut useissa koulutustilaisuuksissa, joiden
aiheena ovat olleet huumeet ja päihteet. Minua on erityisesti puhutellut
nuorten tapa suhtautua sekä huumausaineisiin, lääkkeisiin
että päihteisiin. Ne ovat saaneet yleisesti hyväksynnän
eikä niitä enää koeta vaarallisina. Viimeisen viiden
vuoden ajanjaksolla on huumaavien aineiden käyttö kasvanut Suomessa
räjähdysmäisesti. Nuorten kohdalla aloitusikä on lähellä
kymmentä ikävuotta. Enää ei lehdistössä
ylitä uutiskynnystä nuoren kuolema huumeisiin niin kuin viisi-kuusi
vuotta sitten. Huumaavat aineet ovat keskuudessamme halusimmepa sitä
tai emme. Jopa valtiovallan taholta käydään keskustelua
siitä, että pitäisikö mahdollistaa huumeiden laillinen
käyttö tietyltä osin. Itse en missään nimessä
sallisi minkäänlaista lievennystä nykyiseen lainsäädäntöön
huumausaineita koskien. Sehän olisi selvä singnaali sille, että
nuoret, siitä vaan huumeiden turruttavaan maailmaan.
Ystävyyssuhteilla on merkittävä osuus huumausaineiden ja
päihteiden kokeilujen osalta. Tutkimusten mukaan usein miten juuri
paras kaveri on se, jolta saadaan ensimmäinen kokeiluerä ja
kehoitus kokeilla. Ystäväpiirissä jaetaan kokemukset niin
hyvässä kuin pahassakin. Kenttätyöntekijät kokevat
ongelmaksi nuorten osalta myös toveriasuntolat, joissa tyhmyys usein
tiivistyy ja ensimmäiset kokeilut mahdollistuvat.
Huolimatta siitä, että elämme täällä omalla
kylällä ja kunnassa vielä melkoisessa lintukodossa näiden
asioiden suhteen, emme kuitenkaan saa tuudittautua siihen uskoon, että
tämä asia ei kuulu meille eikä ole meidän ongelma.
Asia ei kenties ole meidän ongelma, mutta kuuluu myös meille.
Aikuisten tulee olla vastuussa lasten ja nuorten hyvinvoinnista niin,
ettei lapsen tai nuoren tarvitse turruttaa omaa tyhjyyttään
ja tunneköyhää elämää huumaavien aineiden
maailmaan. Siis meillä kaikilla on vastuu lapsista ja nuorista olivatpa
ne omia tai naapurin. Keskustelkaamme lastemme kanssa asiasta kaikella
ystävyydellä ja olkaamme valppaina, valmiina taistelemaan päihteitä
ja huumeita vastaan.
Kyläseurassa kuohuu Putkilahden kyläseura pitää 4.3.
yleiskokoustaan, jonka ainoa asia on puheenjohtajakysymys. Kylältä
ei toistaiseksi ole löytynyt innokkuutta puheenjohtajatehtävien
hoitoon kahdeksi vuodeksi. Ikävin puoli asiassa on, että nyt
ei voi seura toimia, kun puuttuu vastuullinen nimenkirjoittaja ja johtokunnan
koollekutsuja. Kyläseuran asiat ovat muutoin hyvällä mallilla.
Mitään suurempia projekteja ei ole suunnitelmissa ja entiset
pitää viedä loppuun (sauna ja Kilvensalmi). Jos käy
niin, ettei seura saa puheenjohtajaa, merkitsee se melkoista takaiskua
kylän asioiden hoidossa. Mm. Kylälehden kustantajana on kyläseura,
jolloin toimituskunta joutuu vakavasti miettimään lehden teon
jatkamista tilanteessa, jossa kustantajaa ei lehdellä ole. Kaikella
ystävyydellä toivon, että kyläseuraa kuohuttava puheenjohtaja-kriisi
saadaan myönteisellä tavalla päätökseen ja elämä
kylällä voi jatkua entiseen malliin. Nyt näyttäisi
kunnassakin jälleen olevan mielenkiintoa kylien kehittämiseen,
joten hankitaan puheenjohtaja seuralle yhteistuumin ja otetaan kehittämisinnosta
kaikki etu kotiinpäin.
Putkilahdessa 2.2.2001
Anne-Maria Perttula
|
Julkaistu Putkilahden kylälehdessä:
2 /2001 helmikuu
|