Viime aikoina yhä monimutkaisemmaksi käyneen talorakentamisen vastapainoksi on noussut ekorakentamisen saralla erilaisia vaihtoehtoja, joista tässä käsittelen kevytsavirakentamista. Se on kehitetty nykymuotoonsa sodan jälkeen Saksassa, kun tarvittiin asuntoja ihmisille ja ns. "paremmista" rakennusmateriaaleista oli huutava pula. Suomessakin tehtiin sodan jälkeen savitaloja latomalla puupölkkyjä kerroksittain saven kanssa. Toki savirakentaminen sinänsä on ikivanhaa, joten mistään varsinaisesti uudesta asiasta ei ole kysymys. Vanhaa vain sovelletaan.

Koerakennus on jo noussut tontille. Paljonhan siinä on tuttua ja turvallista, kuten pärekatto, puurunko ja luonnonkiviperustus. Mahdollisuuksien mukaan rakentamiseen on käytetty myös kierrätysmateriaaleja.

Miksi rakentaa savesta?
Suomihan on metsäisenä maana luontevasti puurakentamisen valtakuntaa - tai sen ainakin pitäisi olla. Savitalolla on kunnolla tehtynä monia hyviä ominaisuuksia. Se on tiivis vaipaltaan (vedontunne vähenee); seinät sitovat itseensä kosteutta ja luovuttavat sitä kuivana aikana, mikä ominaisuus tasapainottaa sisäilman kosteusvaihteluita; savitalo on ainakin seinärakenteiltaan paloturvallinen, ääneneristys on massiivisen seinärakenteen johdosta hyvä; rakenne on yksinkertainen ja toimiva eikä vaadi rakennusvaiheessa tekijältään erikoistaitoja; materiaalit ovat terveellisiä ja turvallisia (savi, olki, järviruoko, puupölkyt, kanerva, metsähake yms.) ja palautuvat rakennuksen elinkaaren loppupäässä osaksi maata. Lisäksi seinän eristävyyttä tai lämmönpidättävyyttä voidaan säädellä massan koostumusta vaihtelemalla. Savitalossa käyneet ihmiset mainitsevat usein hyvän sisäilman laadun; terveydelliset syyt ovat tärkeä puoltava tekijä.

Haittapuolia ovat menetelmien osittainen työvaltaisuus ja kuivumisen vaatima aika, mikä meidän ilmasto-oloissamme on joskus ongelmallista. Sinänsä savitalo kestää hyvin myös pohjolan pakkasissa, kuivuttuaan ensin ns. tasapainokosteuteen, joka on noin 5 paino-%. Myös sokkelin on oltava kunnollinen: mielellään 0,5 m maasta eikä rakenteeseen saa alta päin johtua vettä. Tosin eihän mikään rakennus massiivikiveä lukuunottamatta vettä kestä. Seinän laatu vaikeuttaa myös spontaania sisustamista: kaapeille ym. painaville seiniin ripustettaville rakenteille on tehtävä paikat etukäteen, eikä taulukoukkuja voi ainakaan pinnoittamattomaan seinään lyödä.

Kuluneen kesän ajan ja liian pitkälle syksyynkin olen nyt tehnyt koerakennusta, jossa olen käyttänyt savi - olki - järviruoko -sekoitusta. Järviruokoon päädyin ihmeteltyäni monesti rannoilla kasvavan ruo'on kovaa kortta ja pitkää vartta. Olettaisin ruokosekoituksesta tehdyn seinän eristävyydeltään riittäväksi ohuempanakin, kuin tavalliselle savi-olkiseinälle ilmoitetulla seinäpaksuudella 40 cm. Savea rakennukseeni sain suoraan pellosta tonttini vierestä ja oli aivan priimatavaraa tähän käyttöön - toki viljelymaanakin. Oljet olivat pyöröpaalipahnaa, maatalouden takuuvarmaa sivutuotetta.

Työprosessi on lyhyesti seuraavanlainen: valmistetaan savijauhosta liete, joka on kohtalaisen paksua (1 dl muodostaa noin 13 - 15 cm kiekon lasille kaadettuna). Tehdään kuituaineista (rukiin olki, ruoko) auma, johon kerroksittain kaadetaan tasaisesti päälle savilietettä, sitten taas kerros kuituaineita jne. Auma sekoitetaan heinähangolla massaksi hyvin ravistaen (massan laatu riippuu paljon sen sekoitukseen käytetyn otsahien määrästä) ja annetaan massan levätä illasta aamuun. Hyvään massaan nokialaisen jälki painuu selvänä, näkyy melkein kengännumerokin.

Massasta voidaan puristaa harkkoja, joista voi savilaastilla muurata seinää tai valaa massa suoraan seinään liukuvaluna muottia apuna käyttäen, niin kuin itse tein.

Kevytsavi ei sinänsä ole kantava rakenne, vaan siihen tulee mielestäni suhtautua kuten eristeeseen, höyrynläpäisykerrokseen ja tuulensuojaan samassa aineessa. Kantavat rakenteet tehdään savirakennuksiin yleensä puusta. Niihin voidaan käyttää pyöreää puutavaraa, jolloin savimassalle tarvitaan erilliset ohjurit, tai voidaan valaa suoraan sahattuja kantavia rakenteita muotin ohjaamisessa käyttäen. Viimemainittu tapa on mielestäni järkevämpi - tehtyäni itse ensin mainitulla. Valmis valettu seinä slammataan tai rapataan sen kuivuttua, mielellään seuraavana kesänä meidän oloissamme. Lopullinen pinta voi olla esim. rappaus tai puuverhoilu. Kerrosten kuuluu hengittää ja sallia seinän kosteutta tasoittava toiminta.

Kuvassa näkyy liukuvaletun savi-olki-ruoko-seinän 1,5 varvia vaille valmis yläreuna. Seinän sisällä on pyöreästä puutavarasta tehty kantava rakenne. Valuohjurit näkyvät pinnassa. Ne ohjaavat valumuottia siten, että seinästä tulee suoraa ja 30 cm paksua. Lopuksi seinä voidaan pinnoittaa esimerkiksi laudoituksella tai rappauksella.

Kevytsavitalolla on kuitenkin vielä eräs tärkeä ominaisuus: se vapauttaa rakentajan muodolle ja antaa käyttöön tiloja rajaavat plastiset, muotoiltavat seinät. Suora kulma ei ole välttämättömyys, kuten afrikkalaisista majoista opimme. Ikkuna-aukosta saa halutessaan varsin linnamaisen: valo taittuu kauniisti ikkunasyvennyksen viistottuihin reunoihin siroten samalla sisemmäs rakennukseen. Japanissa muuten eräs arvostetuimpia rakennusalan töitä on savirakenteisten teehuoneiden seinien rappaaminen kuitulaastilla, jolloin valmiit seinät heijastelevat silkinpehmeästi päivänvaloa ja elävöittävät rakennusta päivänkierron mukaan.

Lisätietoa janoavat ja muutkin tervetuloa käymään! Kiitoksia Paavolle erinomaisen tarpeellisista, lukuisista myönteisistä ja rohkaisevista kommenteista! Suuret kiitokset myös Veksille ja Hakasen Erkille! Lisäapua vielä tarvitaan.

Timo Suominen
puh. 015-4155 217 työ
tai 050 3011 493

Palautelomake