Kalaa hyvän mielen verran
Kalastaminen on onnenpeliä, koska kukaan ei tiedä tarkalleen kalaparvien liikkeistä. Miksi ne joskus ovat pinnassa ja joskus syvemmällä? Vanhoilla kalamiehillä on selityksiä, mutta ei vastauksia. Jo viisikymmentäluvulla Päijänteellä kalastanut ja ravustanut Seppo Heinonen kertoo, että vuorokauden aika ja lämpötila vaikuttavat siihen, miten syvällä kalat liikkuvat. Nuotanvetopaikalla Ylisjärven Myllyrannassa syvyyttä on seitsemäntoista metriä, joten liikkumatilaa kaloilla ainakin on. Veikko Riikonen saa kuitenkin veneensä luotaimen avulla selville, että olipa syy mikä hyvänsä, juuri nyt melko pinnassa on parvi. Sitä saalistamaan lasketaan Päijänteeseen kahdensadan metrin pituinen ja kymmenen metriä korkea nuotta.
Kalamiehet kohtaavat nuotalla
Nuottaa ovat laskemassa Heinosen ja Riikosen lisäksi Jorma Autioniemi, Antti Järviniemi, Valto Koskinen ja Pertti Mäkelä. Nuotan laskuun tarvitaan yleensä kolme miestä, joten tällä porukalla se onnistuu mainiosti. Taustalla yleisöä.
Kuvan miehet eivät ole ensi kertaa kalassa. Tänäkin kesänä he ovat käyneet nuotalla monta kertaa. Silti Riikonen myöntää vaatimattomasti, että tämäkin kerta on vielä harjoittelua. - Saa nyt nähdä, tuleeko ollenkaan saalista, vai meneekö illan työ harjoittelun piikkiin, Riikonen arvuuttelee. - On niin hieno ilma, että paikalla taitaa olla enemmän kalastajia kuin kaloja. Koskinen kertoo, että yleensä saalista on tullut kymmenen tai kaksikymmentä kiloa. - Muikku on aika yleinen kala. Sitä on Päijänteessä nykyisin ihan riittävästi. Siikaa kannattaa myös pyytää. Aina tulee tietenkin myös kuoreita, mutta niitä ei lasketa saaliiseen, kun ne menevät kuitenkin kissalle.
Uhkapelillä kunnon saaliiseen
Nuotan kelaus on pitkästyttävää mutta samalla jännittävää puuhaa - jännittäväksi sen tekee saaliin toivo. Parisen tuntia kestävä kelaus tapahtuu rantavedessä seisovista veneistä käsin. Miehet vuorottelevat kärrynpyöriä muistuttavan kelan äärellä ja kertovat juttuja ajan kuluksi: - Jämsässä ostettiin kerran koko nuotan saalis ennakkoon ja maksettiin siitä viisi sataa. Tuli yksi kala.
--Uhkapeliä tämä aina on... Kun nuotan perällä oleva pussi alkaa olla lähellä, syntyy veneissä säpinää. Miehet vetävät loput verkot veneisiin käsin, ja irrottelevat samalla silmukoihin tarttuneita kaloja. Kuitenkin vasta nuotan pussissa on lopullinen saalis. Tällä kerralla ''uhkapeli" kannatti, ja pussissa kuhisee. Rannalla kalat jaetaan tasan.
Paljonko kalaa tuli?
Kalamies ei välttämättä kerro totuutta saaliin määrästä. - Sen verran, että jäi hyvä mieli, Riikonen sanoo. - Saavillinen veden kanssa, Autioniemi jatkaa. - Enkä valehtele ollenkaan.
Kuva ja teksti
Saara Lehmuskoski
Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
1 /2002 tammikuu