Museossa kesätyössä oppaana toimiva tammijärveläinen Laura Dammert kertoo, että aika suuri osa vierailijoista on ohikulkijoita, jotka poikkeavat mäkitupakylään hetken mielijohteesta. Harmaa, perinteisen näköinen kylä kiinnittääkin helposti ohikulkijoiden katseet. Kylään tulija voi kokea hyppäyksen suoraan 1800-luvun suomalaisen kansan historiaan.

Rakennukset ovat sijainneet samalla paikalla jo 1800-luvulla. Vanhin niistä, Isotupa on rakennettu peräti 1700- luvulla. Luhankalainen perheyhteisö eli näissä tuvissa siis jo noin kolmesataa vuotta sitten. Peltolan kylän Isossatuvassa on paljon historiallisia yksityiskohtia. Laura Dammert kertoo, että monet esineet ovat alun perinkin Peltolan kylästä.
Loput on koottu talteen lähikylistä.

"Peltolan kylän" tuvat kuuluivat alunperin Mäentaloon. Mäkitupalaiset tekivät päätaloonsa työpalvelusta, päivätyötä, vuokrana asumisoikeutta vastaan ja hankkivat elantonsa esimerkiksi metsätöistä. Mäkitupalaiset saivat myös viljellä pientä peltotilkkua omiksi tarpeikseen ja pitää lehmiä tai muuta karjaa.
Yhdessä kamarissa on saattanut asua kokonainen perhe.
Tuvissa on lasi-ikkunat, jotka ovat kupruiset verrattuna nykyajan laseihin -
mutta kuka enää osaisi tehdä ikkunalasinsa itse?

Museoksi Peltolan kylä tuli tasan neljäkymmentä vuotta sitten, vuonna 1961. Vain vuotta sitä ennen olivat kylän viimeiset asukkaat kuolleet. Kylä kunnostettiin ja entisöitiin museoksi pääasiassa kyläläisten talkoovoimin.

Kesätyössä museo-oppaana
Laura Dammert päätyi töihin Mäkitupalaismuseoon melkein vahingossa, kun kaveri suositteli häntä työnantajalle. - Hän kehui lähinnä minun kielitaitoani. Täällä nimittäin käy aika paljon japanilaisia ja saksalaisia turisteja, joten opas ei pärjää ihan pelkällä suomenkielellä.

Dammert vuorottelee töissä toisen kesätyössä museossa olevan tytön kanssa. He tulevat töihin aina noin viikoksi kerrallaan ja tekevät kunnon työputken. Ennen työn alkamista Luhangan kotiseutuyhdistys tutustutti tytöt Peltolan kylän historiaan. Isossatuvassa on myös kylää käsitteleviä kirjasia, joita jaetaan vierailijoille, ja joita tytöt myös voisivat lukea jonakin hiljaisena hetkenä.

- Tämä on sateisina päivinä ihan kivaa työtä, Dammert sanoo. - Aurinkoisella ilmalla täällä nimittäin on aika yksinäistä, kun kaikki ovat rannalla lojumassa. Sateella käy enemmän ihmisiä.

Kuvat ja teksti
Saara Lehmuskoski

Palautelomake