www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura
Veljeni Lauri Niemisen muistolle

Oli keskiviikko 26.02.03, kun sain tiedon Sinun Lauri päässeen pois maalliselta matkalta. Olin käynyt muutama päivä sitten Sinua katsomassa kotonasi. Olit silloin ihan virkeä. Istuit tuvan sohvalla ja juttelit niin kuin ennenkin. En osannut arvata että tapaaminen oli viimeinen kontakti täällä ajassa. Kun kävimme Valton kanssa sairaalassa, et enää puristanut kädestä, aavistin että tämä voi olla viimeinen kerta kun tapaamme.

Kun ajattelen lapsuuttamme, Sinä synnyit esikoiseksi meidän kuusilapsiseen perheeseen. Olit 12 vuotta minua vanhempi. Olit jo iso poika kun minä synnyin, enkä muista, että koskaan olisit minua kiusannut. Kohtelit aina kuin pikkusiskoa ainakin. Meillä oli aina hyvät välit.

Lauri Nieminen asevelvollisena vuonna 1938.
Muistan hyvin elävästi ne ajat, kun tuli käsky lähteä talvisotaan Talvisota meni ihan onnekseen, palasit terveenä kotiin, enkelit olivat matkassasi. Lähdit vuoden päästä uudelleen jatkosotaan. Kesä oli silloin kauneimmillaan, oli juhannuksen aika. Et valittanut, mutta olit hyvin hiljainen. Silloin ei arvattu, että jouduit kolme vuotta olemaan sodassa Silloin meillä oli tosi ikävä. Kirjoitit sieltä usein minullekin. Se oli juhlahetki kun luimme kirjettäsi, ja kaikki oli hyvin. Kerran sain paketissa oikein kauniit pienet virsut, ne olivat tosi nätit. Vahinko vain, että ne tuli pidettyä, kun oli niin kova kenkien puute silloin.

Sitten sota loppui ja pääsit kotiin syksykesällä. Ainoa veljesi Veikko oli poissa, ja meidän isäkin oli jo saanut kutsun 45-vuotiaana helmikuussa, ennen talvisotaa. Elämän täytyi jatkua ja työt kotipelloilla odottivat tekijää. Selvisit hyvin reippain ottein kotitöistä. Aloit kaivata omaa elämää. Äitini oli valmis luopumaan kotitalosta, samoin me sisaret, ja sait isännyyden Rauhamaalla. Olit isäsi aikana oppinut maatalouden, metsätöiden ja kalastuksen monet niksit. Olimme joskus yhdessäkin kalassa Päijänteellä. Paras saaliimme oli kaksi lohta samalla kerralla. Silloin me olimme polleita, kun kotiin päästiin. Joskus tuuli oikein lujaa, että meinasi pelko iskeä. Mutta sinä olit tottunut Päijänteellä kulkija, hyvin me selvisimme aina kotirantaan asti.

Minä olin jonkun aikaa hoitamassa huusholliasi, ennen kuin löytyi Eila elämäntoveriksesi. Se aika oli sitä parasta aikaa elämässäsi. Eila oli ahkera emäntä ja hoiteli asioita hyvin tarmokkaasti. Saitte kokea viisi kertaa uuden elämän syntyvän. Se antoi uutta intoa yrittää ja tehdä työtä lapsien sekä perheen parhaaksi. Se oli jatkuvaa työtä ja huolenpitoa. Ei ollut helppoa, kun ei ollut tietä eikä sähköä. Ja kauppa oli kaukana, mutta olit nuorena terve tekemään työtä Lapset kasvoivat ja heistä kehittyi kaikista työnsä osaavia kunnon ihmisiä, joka on elämässä suurenmoinen lahja vanhemmille.

Elämä ei jakele aina niitä onnellisia päiviä, siihen tulee niitä murheitakin. Jouduit saattamaan vanhimman poikasi kesken parhaan elämän kirkkomaahan. Se oli erittäin raskas isku meille kaikille. Jumalaan turvaten ja sieltä voimaa anoen jaksoit senkin ajan yli. Elämän täytyi jatkua. Sait elää pitkän elämän, 87 vuotta, kaikkine sairauksineen ja tapaturmineen, jotka elämän matkalle kasaantui.

Vaikka iän myötä sairaudet olivat monenlaiset, jaksoit olla aina iloinen ja hyväntuulinen. Olit oppinut ajattelemaan, että elämä on lahja Jumalalta ja iän myötä jokaiselle tulee riisumisen aika, jotta ymmärtäisimme elämän rajallisuuden. Se on meille suurta armoa olla olemassa. Olla tärkeä ihminen läheisille. Odotit taivaan isän luo ja että Jeesus Kristus on antava kaikki synnit anteeksi. Uskoit, että meillä alkaa uusi elämä siellä taivaan portille päästessä. Eila, Sinä jouduit hoitamaan monia vuosia puolisoasi Lauria hyvin uutterasti. Suokoon hyvä Jumala sinulle siitä siunauksen. Jeesus sanoo: "Minkä teet yhdelle minun pienimmistä veljistäni, sen Sinä teet minulle". On syytä suureen kiitokseen, että Lauri on päässyt perille. Uskomme, että tapaamme vielä. Olimme saattamassa Sinua viimeiselle matkalle läheisten saattamana. Kiitos kaikille myötäelämisestä ja osanotosta.

"Taivaassa ratki taivaassa, on autuus määrätön. Enkelten pyhäin seurassa, on riemu ääretön. Kasvoista niin kasvoihin, myös nähdään Herra Korkehin. Herramme Sebaot." Virsi 617.

Sisaresi Kirsti

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2003]