Kesäloma alkoi tänä vuonna perinteisellä juhannuksen vietolla Putkilahdessa mökillä. Meillä oli entiset mökkipuuhat, keräilimme Sirpa-siskon kanssa kukkia kuivattavaksi ja teimme maukasta ruokaa. Saunoimme tietysti joka ilta ja uimme monta kertaa. Verestimme muistoja myös viimevuotisista taidenäyttelyistäni ja kävimme Villa Cawenissa, jossa oli tällä kertaa vanhoja tekstiilejä.

Loma jatkui kuitenkin uudella elämyksellä, tuttavani Pirjo halusi Lappiin taideleirille ja houkutteli minut mukaan. En ole koskaan ollut Lapissa kesällä - ja harvakseltaan talvellakin - joten houkuttelua ei paljon tarvittu. Ystävät kyllä varoittelivat hyttysistä, mikä oli varsin aiheellista, kuten sitten huomasin.

Leiri oli Pelkosenniemellä Suvannon kylässä, kauniissä miljöössä. Kylä on niitä harvoja, joita ei sodan aikana poltettu (taisi olla todella syrjässä!). Vanhin talo on rakennettu 300 vuotta sitten ja monia pihapiirejä entistetty vanhassa hengessä.

Pirjo-ystävä on ’Lappi-hullu’ ja kertoilili leirin kuluessa omia mietteitään. Hän sanoo, että ainoastaan Lapissa hän lepää kunnolla. Ihailimme yhdessä Suvannon vanhoja latoja ja Kitisenjoen maisemia. Yritin kovasti miettiä ja elää sitä Lapin henkeä, mikä hänellä oli ja mistä hän puhui. En onnistunut, vaan mieleen tulivat Putkilahden runsaat lehdot. Kaunista Suvannossa toki oli, mutta pientä ja kitukasvuista.

Etelästä tulleen taiteilija-Kaijan toteamus ’Etelässä ruohokin kasvaa yli polven, se on ihan ahdistavaa.’ herätti sitten ajatuksia kotikutoisen filosofin päässä. Putkilahdessa koiranputket ja horsmatkin ovat yhtä korkeita kuin minä. (Tapsa-lanko tosin varmaan sanoisi tähän, ettei siihen nyt niin paljoa tarvita...). Mutta ei ahdista yhtään - päinvastoin, isot kasvit ovat upeita ja tekevät maisemasta niin runsaan. Kait meissä ihmisissä on vaan osa sellaisia, joille karu ympäristö tekee hyvää ja toinen osa nauttii rehevyydestä. En kuulu noihin ensimmäisiin. Minulle Putkilahden vehmas luonto, lehtipuiden ja kukkien runsaus ovat parasta sielun lääkettä, minkä aina toivon riittävän pitkälle talveen. Taidan siis olla ’Keski-Suomi-hullu’ :)

15.7.2003
Heli Salmi Kassinsaari, Kallio

Tämä kesä on muuten ollut suurten muutosten aikaa meidän perheessämme. Lapsella, Jussi 19 v., oli ylioppilaskirjoitukset ja perhe eli koko kevään lukemista seuraten ja pienessä jännityksessä. Jussi luki kyllä niin ahkerasti, että koko suku oli ällistyksestä mykkänä. Mutta ahkeruus palkitaan ja kirjoitukset menivät hyvin. Suku pääsi sitten ansaittuun ylioppilasjuhlaan.

Jussin lukemiset eivät loppuneet kirjoituksiin vaan vielä piti hankkia opiskelupaikka. Pääsykokeetkin menivät onneksi hyvin (eikä vähiten taas ahkeran työn tuloksena) ja heinäkuussa voitiin huokaista helpotuksesta. Jussi pääsi Teknilliseen korkeakouluun lukemaan tietoliikennetekniikkaa. Tätä kirjoittaessani Jussi on ensimmäisiä päiviä armeijan harmaissa.

Onnea kaikille tämän vuoden ylioppilaille ja vanhoillekin!

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2003.]