Martti Korpilahden Laulua synnyinseudulle on myös kutsuttu Putkilahden nimikkolauluksi:
Oi, päivät seutuvilla Päijänteen,
oi, tuttu kellon kilke koivuhaasta!
Niin kirkas tunne nousee sydämeen
kuin muisto jostain kaukaa onnen maasta.
Oi, matkat korven poikki naapuriin,
kun polku kiertäen käy lammen rantaa,
oi retket saarihin ja poukamiin,
kun aurinko taas lämmön armaan antaa!

Te Keski-Suomen rakkaat rantatiet,
te tuoksut heinäpellon, kukkaniityn!
Ah, aika, vaikka multa paljon viet,
et kiintymystä, jolla tänne liityn.
Tään kansan kanssa kuulun yhtehen,
sen tunnen nytkin juuri tällä kertaa.
On täällä hyvä olla ihmisen,
en synnyinseudulleni tiedä vertaa.

Sunnuntaina 11.7. vietettiin Koulupuistossa runon ja laulun iltaa. Tilaisuus oli osa J.L. Runebergin syntymän 200-vuotisjuhlallisuuksia. Illan teemana oli J.L. Runebergin Suomi-kuva ja kuva Keski-Suomesta Martti Korpilahden tuotannossa. Ajatus näitä kahta runoilijaa vertaavasta teemasta oli peräisin kansalliseen Runeberg-juhlatoimikuntaan kuuluvalta professori Teivas Oksalalta. Näin putkilahtelaisillakin oli mahdollisuus osallistua kansallisrunoilijamme juhlintaan. Tällainen tilaisuus oli hyvä tapa palauttaa mieliin suurelle yleisölle jo etäiseksi tulleen Runebergin tuotantoa. Oksala esitelmöi aiheesta Korpilahti-päivän pääjuhlassa Korpilahden kirkolla, mutta kertasi teeman pääkohtia vielä alustuksessaan iltajuhlassa ennen konserttia.

Professori Teivas Oksala kertoi Runebergin Suomi-kuvan syntyneen Päijänteen vesistön innoittamana.

1800-luvun alussa kuva Suomesta identiteettinä ja isänmaana ei ollut lainkaan selkeä, vaan se täytyi luoda. Vuosina 1823-25 Runeberg toimi Saarijärvellä kotiopettajana nähden sen kaikkina vuodenaikoina. Ruotsinkielisen porvariskodin pojalle kansanihmisten parissa vietetty aika merkitsi täysin uusien näkemysten syntymistä. Hän alkoi arvostaa väheksyttyä kansanosaa. Myös sisämaan vaihteleva luonto teki rannikon poikaan vähintään yhtä suuren vaikutuksen. Oksalan mukaan Saarijärvi merkitsi hänelle valtavaa maisemaelämystä ja Paavon tapaiset torpparit valtavaa ihmisyyselämystä.

Tämän jälkeen hän asui puoli vuotta Ruovedellä, joka myös on vesistöjen ympäröimää seutua.

- Jos hän olisi käynyt vielä Kolilla ja Saimaan vesistössä, hän olisi silloin todennut, että koko Suomi on olennaisilta osin monimuotoista järvimaisemaa.

Runebergin sisäsuomalaiseen maisemaan perustuva Suomi-kuva näyttäytyy vaikuttavana esimerkiksi Hanna-runoelman kolmannessa laulussa:

"Katsohan veen rusotus erilaista on kuin meri siellä, missä se huoaten lyö kotiseutusi kalliorantaan. Täällä on vihreys vaihtelevaa. Lukemattomat saaret nousevat aaltojen alta ja huojuen kutsuvat puutkin soutelijaa väsynyttä, ne hälle varjoa tarjoo." (suom. Teivas Oksala)

- Siis saaret ovat se suuri sisäjärvimaiseman elämys, Oksala korostaa.

Vänrikki Stoolin tarinoiden prologin Maamme-runossa isänmaa hahmottuu jälleen järvimaiseman kautta: "Ei laaksoa ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa". Runossa kuva tuhatjärvisestä Suomesta huipentuu.

Runebergin sopivuudesta kansallisrunoilijaksi käytiin ajoittain kiivastakin väittelyä.

- Minusta meidän ei ole mitään syytä unohtaa sitä, että Runeberg oli ruotsinkielinen. Hän oli yksi ruotsinkielisen kielialueen ehdottomasti suurimpia runoilijoita. Runeberg on varmempi sijoitus kuin jääkiekko. Me olemme todellakin vahvoilla, koska hän on niin suomalainen kuin ihminen voi olla, Oksala painottaa.

Korpilahti-päivänä oli syytä huomioida myös kotiseuturunoilijaamme Martti Korpilahtea (1886-1938). Hänen runoistaan noin kolmannes on sävelletty. Hän sävelsi myös itse sekä toimi opettajana ja kuoronjohtajana. Oksala kehottaa vertaamaan Martti Korpilahden luomaa kuvaa Keski-Suomesta Runebergin Suomi-kuvauksiin. Molemmat taiteilijat ovat nimittäin hahmottaneet suomalaista maisemaa vesistöjen kautta. Keski-Suomen kotiseutulaulussa Korpilahti kuvaa "Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen, vuorien huippujen kauneus ylhä, ah kotiseutua muistoineen."

- Laulaessamme emme juurikaan tule ajatelleeksi sitä, että siinä on todellakin kuvattu Keski-Suomi: Keitele pohjoisessa, Päijänne etelässä, Keuruu lännessä ja Kuuhankavesi idässä, Oksala huomauttaa.

Martti Korpilahden laulu "Kun kerran vain näit Päijänteen, sen seljät ja salmet ja rannat tai saaret ja poukamat Keiteleen, ne jäljen jättivät sydämeen, ja muistoa kaunista kannat" kuvastaa hyvin vesistöjen tärkeyttä ja merkitystä kotiseutuidentiteetin muodostumiselle. Niin kutsutussa Korpilahden marssissa säkeessä mainittu ”Keiteleen” on haluttu korvata läheisemmäksi koetulla nimellä "Muuratveen".

J.L. Runebergillä ja Martti Korpilahdella on paljon annettavaa myös nykypäivän ihmiselle. Runot ovat säilyttäneet tuoreutensa, sillä niiden kuvaamat luonto- ja maisemaelämykset ovat yhä kaikkien saavutettavissa ja siksi niihin on helppo samastua.

Taisto Polvi tulkitsi Runebergin runoihin tehtyjä sävelmiä, pianolla säesti Päivi Hakanen.

Illan musiikillisesta annista vastasivat pianisti Päivi Hakanen ja baritoni Taisto Polvi. Yleisö sai myös osallistua ohjelmaan yhteislaulun muodossa. Tilaisuudessa Martti Korpilahden runoja esittivät Anna-Liisa Ahvenainen, Anja Autioniemi, Aune Turunen ja Elina Perttula. Elinan esittämä Runebergin runo Lintuselle oli poimittu ala-asteen Aapiskukon lukukirjasta.

Marjo Saarinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2004.]