Joulu on juhla, johon liittyy paljon vanhoja tapoja ja perinteitä. Joulu on myös lämpimien tunnelmien, lämpimien makujen ja lämpimien värien juhla. Varsinainen joulun vieton aihe, joulusanoma, on säilynyt voimallisena vuosisatojen virrassa. Tämän sanoman vaaliminen on kasvattanut ympärilleen valtaisan tapakulttuurin, jota edelleen vaalimme. Luonnollisesti jokainen aikakausi on piirtänyt tapoihimme oman leimansa, silti sen tärkein, oleellisin sisältö on säilynyt.

Kautta kaikkien aikojen joulu on ollut luovuuden suuri innoittaja. Maailmanlaajuisesti taiteentekijät ovat luoneet hienoimpia teoksiaan aihepiireinään noin 2000 vuoden takaiset tapahtumat Betlehemin kaupungissa. Tuhansin, ja taas tuhansin kuvin, veistoksin, maalauksin, kirjoituksin, sanoin ja sävelin on pyritty kuvaamaan ensimmäistä joulua. Yhä vieläkin ihmiset saavat pyhiä elämyksiä näistä taidemaailman suurista aarteista, kuolemattomista helmistä. Joulu on kauneuden juhla. Se on myös ilon ja valon juhla.

Kääntäessämme oman elämänkirjamme sivuja hiukan taaksepäin, huomaamme merkittäviä eroja entisen ja nykyisen ajan joulunvalmistelutavoissa. Tämän päivän jouluvalmisteluista huokuu kova kiire ja tungos valtavan tavarapaljouden keskellä. Joulua odotettiin ennen suurella ilolla, nykyään se tuottaa monille ihmisille pelkkää stressiä.

Ennen, kun maaseudulla elettiin täydellistä omavaraisuuden aikaa, jouluvalmistelut aloitettiin jo ajoissa. Ruokatavarakauppoja tai marketteja, joista nykyisin saa ostaa kaiken valmiina, ei ollut. Jouluvalmistelut aloitettiin tavallisesti syysteurastuksilla. Sitä seurasi monipuolinen lihan käsittely. On muistettava, että minkäänlaisia kylmälaitteita ei siihen aikaan ollut. Joulunalusviikkojen ohjelmaan kuuluivat myös myllyssä käynnit, sillä leipomukset tehtiin oman pellon viljasta, samoin maltaat joulukaljaa varten. Oman pellon ja navetan tuotteita olivat muutkin ruokatarpeet. Olisiko kukaan silloin osannut kuvitellakaan, että joskus maitokin ostetaan pahvipurkissa kaupasta! Ennen ihmisillä oli taitoa tehdä alkutuotteista monipuolisia, herkullisia ruokalajeja.

Joulua juhlistettiin myös kotona valmistetuilla arvokkailla käsitöillä: ryijyillä, raanuilla, matoilla, verhoilla ja pöytäliinoilla. Joululahjatkin tehtiin itse, samoin kodin koristeet: himmelit, tähdet, tuomaanristit ja kynttilätkin.

Joulukirkko oli joulun kohokohta. Sinne lähdettiin aikaisin aamulla hevoskyydein pitkienkin matkojen takaa.

Monien ihmisten elämänkokemusten mieleenpainuneimpia hetkiä ovat olleet juuri lapsuusajan joulukirkossa käynnit. Koko kirkkomatka jännittynein odotuksen tuntein sai täyttymyksensä jo silloin, kun astuttiin kirkon ovesta sisään. Kattokruunujen ja kynttilöiden valaisema kirkko oli tupaten täynnä väkeä, urut soivat ja pappi julisti juhlallisesti: "Teille on tänään syntynyt Vapahtaja..." Virrenveisuuseen yhtyivät kaikki yhdessä: "Enkeli taivaan lausui näin..." Tämä oli vaikuttava kokemus. Sitä voi kutsua seurakuntayhteydeksi. Tämän päivän rauhattomassa maailmassa soisi tämän yhteyden säilyvän.

Joulun aika on aina jonkinlainen matkamerkki, jolloin muistellaan menneitä aikoja. Suvut kokoontuvat yhteen ja näissä tapaamisissa on aina mukana ilojen ja surujen kiertokulku. Lasketaan, monesko joulu tämä on perheen pienimmälle ja monesko se on vanhimmalle. Sitä emme tiedä kukaan, montako joulua meille itsekullekin vielä on tulossa, - vai onko yhtään.

Joulunviettoon, vaikka se eletäänkin yleensä vanhojen tapojen mukaisesti, voi sentään itsekin hieman vaikuttaa. Onko joulumme tänään kulutus- ja elintasoyhteiskunnan lakien mukainen, vai erilainen?

Eräs hieno tapa viettää joulua on tehdä matkoja erilaisiin kulttuuriympäristöihin. Näillä matkoilla voi löytää suorastaan uusia maailmoja. Näille matkoille pääsemme mukaan ottamalla käteemme kirjan. Kirjat sisältävät suurenmoisia tarinoita, asioita ja pohdintoja.

Joulun voi viettää myös hiljaisuudessa. Kaupungin melusta ja hyörinästä maaseudun rauhaan ja hiljaisuuteen tulo on suorastaan ylellisyyttä. Hiljaisuus ja rauha itsessään ovat hienoja kokemuksia, mutta niiden myötä voi saada uusia voimia ja ne kehittävät syvällistä ymmärryskykyä.

Joulun tavat ja perinteet ovat kestäneet sukupolvesta toiseen vuosisatojen ajan. Ne ovat arvokasta perintöä, pysyvyyttä tässä elämänmenossa, jossa kaikki tahtoo muuttua liiankin nopeasti.

Toivotan kaikille Putkilahden Kylälehden lukijoille

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

Aune Turunen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2004.]