Talvi tuima tuiverteli,
pakkaspoika paukutteli,
helkytellen helmikuussa,
korven kylmän kainalossa,
huuruhuntujen sisässä.
Tuli suuri tuulenpuuska,
viheltävä rajuilma,
lumet tielle langetteli,
kinosvuoret kieritteli;
siin ois miehen paha mennä,
vaimoväen vaikeampi.
Tuopa totinen poika,
Oiva sangen otollinen,
kurkisteli, tirkisteli,
taivon kantta katsasteli.
Ottipa orhin väkevän,
auran turvalle sovitti,
ohjat sormiinsa lomitti:
lähti siitä puskemahan,
tietä tiettömän hakemaan.
Aukoi tiet, aukoi uomat,
kohta kaikki kolunpohjat,
iloksi ihmisten kävellä,
lieretellä leväperäisten.

Aune Turunen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2005.]