Vaihdoin ajatuksia Aunen, tuoreen päätoimittajan kanssa. Kylälehti, kylän oma tiedotusväline, täyttää näinä aikoina kaksitoista vuotta. Lupasin jatkaa keskustelua lehden sivuilla, sillä aina tänne pieni tekstin pätkä mahtuu.

Tiedotusväline tiedotusvälineiden joukossa
Kylälehti luetaan kuulemma muuallakin tarkempaan kuin ”isot sanomalehdet”: pienelle kohderyhmälle suunnattu viesti tuntuu läheiseltä ja on kiinnostava. Aihealueiltaan kylälehden artikkelit ovat laidasta laitaan. Siis ei mikään ”koneviesti” tai ”kissa-uutiset”, vaan kuten muut alueellisen kohderyhmän lehdet kuten vaikkapa Korpilahti-lehti tai Keskisuomalainen.

Aihealueidensa laajuudesta huolimatta kylälehti ei pyri täyttämään lukijansa kaikkia tietotarpeita, vaan keskittyy kylää koskeviin asioihin. Tässä se poikkeaa selvästi isoimmista, päivittäin ilmestyvistä sanomalehdistä. Niissä uutiset koskevat myös levikkialueen ulkopuolta, aina maailmanlaajuisiin uutisiin saakka. Kauempana tapahtuneita asioita koskevat uutiset ovatkin usein muualta hankittuja (esimerkiksi Suomen Tietotoimistolta tai joltain ulkomaiselta uutistoimistolta), ja vain viimeinen hienosäätö tehdään kunkin lehden omassa toimituksessa. Kylälehden sisältö on sen sijaan hyvin kotikutoista, lehden lukijoiden tekemää.

Erilaista yleistä tiedotemateriaalia kyllä tarjotaan julkaistavaksi. Sinä aikana kun toimitin lehteä, tuli kirjeitä ja fakseja tasaisena virtana. Tyypillinen tiedote oli vaikkapa uuden ihonhoitotuotteen markkinointikampanja, jossa tiedotetekstin lisäksi voi olla näytepakkauksia ja kuvamateriaalia julkaistavaksi. Myös erilaiset valtakunnalliset järjestöt tiedottavat toiminnastaan säännöllisesti.

Totinen harrastus pilke silmäkulmassa
Kylälehteä tehdään harrastepohjalta, mikä ei silti estä ammattimaisen tason saavuttamista. Ja pilke silmäkulmassa, harrasteestahan silti myös on kyse. Kylälehteen kirjoittavat oman alansa asiantuntijat, ja tekijöiden ydinryhmä, ”yleistoimittajat”, tuottavat myös korkeatasoisia uutisia aiheesta kuin aiheesta.

Itselleni kirjoittajan muistilistana on toiminut niin sanottu toimittajan huoneentaulu, jossa on muutama neuvo koskien esimerkiksi toimittajan puolueettomuutta ja kriittisyyttä saamansa tiedon suhteen. Laajemmin toimittajan itseohjausta käsittelevät juuri vuoden vaihteessa uudistuneet Journalistin ohjeet. Näihin varsin seikkaperäisiin ohjeisiin kannattaisi tutustua myös lukijan roolissa. Jolla on mahdollisuus käyttää Internetiä, löytää ohjeet Julkisen sanan neuvoston www-sivuilta: http://www.jsn.fi.

Kylän pienehkössä mittakaavassa toki on hankalaa jos kylälehden toimittaja käy kovin kriittiseksi vaikkapa kyläseuran toimintaa tai jotain päätöstä kohtaan, etenkin kun kyse on samalla lehden omistajan toiminnasta. Sisällölliset päätökset kuitenkin tehdään toimituksessa, ”tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille”, journalistin ohjeissa painotetaan. Kaiken kaikkiaan on lukijan kannalta myönteistä, että toimittaja täydentää saamaansa toisen käden tietoa omakohtaisella tai muusta lähteestä hankitulla näkemyksellä.

Myös (vai etenkin?) kaikki viralliset tiedotteet ja pöytäkirjat on luettava rivien väliä myöten, kuten Aasian hyökyaaltokatastrofin uutisointia seuranneet huomasivat: useat tiedotusvälineet tyytyivät uutisoimaan sanasta sanaan ulkoministeriön alkuvaiheen tiedotteet. Kuitenkin ministeriö nojautui tiedotteissaan vain valtioiden välistä virallista kanavaa saapuviin faktatietoihin, ja sekä viranomaiset että asiaa seuraavat toimittajat tiesivät että siinä annetaan väärä kokonaiskuva tilanteen vakavuudesta niille, joilla ei ole käytettävissään tarkempia tietolähteitä.

Veikko Perttula
veikko.perttula@visiopaja.fi

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2005.]