Paju taipui taitajien käsissä

Ilma oli keväinen, kun lauantaiaamuna ajoin tyttäreni kanssa Putkilahden Koulupuistoon. Olimme ilmoittautuneet kansalaisopiston järjestämälle pajukurssille. Heti ovesta astuttuamme havait- simme, että luokkatila ja eteinen täyttyivät iloisesta puheensorinasta. Koolla oli toistakymmentä toinen toistaan puuhakkaampaa naista, joista useimmat olivat päässeet pujottelun makuun. ”Ovi auki -ovi kiinni”, supistiin pöydissä. Kesti kotvan, ennen kuin ymmärsin, ettei ollut kyse ulko-ovesta, vaan pajun jatkamistekniikasta.

Kirjoittaja tyttärineen pajunvarpuja taittelemassa.

Kuva: Osmo Weijo

Useimmat tekivät erilaisia kukka-amppeleita tai koreja. Huomattiin, kuinka tuore paju käyttäytyi eri tavalla kuin kuivattu ja liotettu. Pajun kuoren väri jo kertoi ainakin ohjaajallemme Irma Suomelalle, miten taipuisaa kyseinen vitsa oli. Opimme erilaisia koristelu- ja päättelytekniikoita. Ja taas alkoi supina: ” kahden takaa -yhden edestä - kahden takaa -yhden edestä”. Moista hokemaa toistettiin, kunnes korin reuna oli saatu kierrettyä ympäriinsä. Päivä hurahti ohi. Tuskin kahville ennätimme, niin mielenkiintoista oli työskentely pajujen parissa.

Sunnuntaina kurssi jatkui, ja alkajaisiksi Irma opetti meille, miten tehdään koristeellinen tarjotin. Toinen toistaan komeampia niistä tuli. Tekniikka oli niin hauska, että moni teki kaksikin tarjotinta.

Aika kului kuin siivillä. Vaikka saimme valmiiksi useita esineitä, paljon mielenkiintoista jäi vielä kokeilematta. Siispä kotiinlähdön hetkellä todettiin, että tulevana vuonna ollaan taas mukana, mikäli vastaavanlainen kurssi järjestetään.

Putkilahden Koulupuisto soveltuu hienosti pajutyökurssin pitopaikaksi. Käytettävissä on riittävästi tilaa ja valoa.

Kuva: Osmo Weijo

Putkilahden kyläseura ansaitsee suurkiitoksen Koulupuiston luovuttamisesta kansalaisopiston käyttöön. Mielestäni tilat soveltuivat kurssin vetämiseen erinomaisesti.

M-L. Juurinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2005]