Kesäsesonki Simolan mansikkatilalla

Tässä vaiheessa kesää mansikat olivat suurimmaksi osaksi vielä raakileina ja sadon onnistumista saattoi vain arvailla. Kaikki mahdollisuudet onnistuneeseen sadonkorjuuseen oli vielä olemassa, koska raakileita oli paljon ja sää oli mitä suotuisin mansikan kypsymistä ajatellen. Optimismia oli ilmassa ja aurinko lämmitti.

Satokausi jäi lyhyeksi
Tämän vuoden mansikat kypsyivät nopeasti ja paljon hyvänlaatuista mansikkaa saatiin talteen. Kova kuumuus ja kuivuus kuitenkin kypsytti mansikat liiankin nopeasti ja satokausi loppui lyhyeen. Kuumuuden vuoksi maku ei tänä kesänä ollut kuitenkaan paras mahdollinen. Lopulta sateet tulivat ja pehmittivät marjat niin, että laatuluokka tipahti kertaluokan alaspäin. Tällä kertaa kannatti olla nopea mansikkahankinnoissa.

Mansikka toimitetaan asiakkaille tuoreena

Suuri osa Simolan mansikoista myydään tilan omassa mansikkamyymälässä melkein heti, kun marjat on saatu pellolta kylmävarastoon. Asiakkaat mielellään tulevat itse mansikkapellon laidalle katsomaan, mistä marjat ovat peräisin. Juttutuokio itse mansikanviljelijän kanssa kuuluu myös asiaan.

Simolan tilalla on perinteisesti myyty suurin osa sadosta tuoreena, valmiiksi poimittuna. Paperiteollisuuden lakkokaan ei suunnitelmia haitannut, koska Simolan mansikka toimitetaan asiakkaille punaisissa puulaatikoissa. Jyväskylän kauppatori on ollut se paikka, missä suurin osa Simolan mansikkasadosta on löytänyt loppukäyttäjänsä jo monen vuosikymmenen ajan. Nyt toimitustapa on muuttunut siten, että suurin osa mansikasta noudetaan tilan omasta mansikkamyymälästä tai toimitetaan asiakkaille tilausten perusteella. Mansikan itsepoimintakin on mahdollista, mikäli mansikoita kypsyy nopeasti ja omat poimijat eivät ehdi kerätä talteen koko satoa. Vuosittain itsepoiminnan osuus vaihtelee suuresti, niin kuin koko mansikkasadon määräkin.

Poimijoita tarvitaan
Tänä kesänä Suomen mansikkapelloilla ahersi noin 15000 poimijaa, josta noin puolet oli suomalaisia. Ulkomaisia poimijoita tulee pääasiassa Virosta, Venäjältä ja Ukrainasta. Simolan tilalla on myös havaittu se tosiasia, että oman kylän tai maakunnan työvoima ei riitä koko sadon poimintaan, ja poimijoita on hankittu myös ulkomailta. Vuosittain 5 - 10 ulkomaista poimijaa tienaa lisäansioita Simolan mansikkatilalla. Yleensä ulkomaiset poimijat tulevat Virosta ja osa heistä on ollut täällä jo enemmän kuin yhden kerran. Tilalla on järjestetty aittamajoitus ja keittomahdollisuus ulkomaisille poimijoille, jotta he voivat keskittyä varsinaiseen työhön, kun asumisen ja ruokailun järjestelyyn ei kulu liian paljon aikaa ja energiaa. Pitkän matkan vuoksi on vaikeaa järjestää niin, että poimijat ovat täällä työpaikalla oikeaan aikaan, mutta toistaiseksi on kohtalaisesti onnistuttu tässäkin asiassa.

Nastja (vasemmalla), Aini ja Natalia esittelevät ylpeinä vuoden 2005 mansikkasatoa.

Aini Simolalla on jo lähes 50 vuoden kokemus mansikkapellolta. Edelleenkin hän on mukana kesäaikana viljelyksien hoitoon liittyvissä töissä mansikkapellolla tyttärensä Tarja Simolan apuna. Eniten apua tarvitaan juuri silloin kun vuoden mansikkasatoa poimitaan. Silloin hänen tehtävänä on ohjata pellolla poimijoita. Vain hyvänlaatuisia mansikoita kannattaa poimia Simolan tilan asiakkaille. Tämä asia on Ainin opetettava poimijoille joka vuosi uudestaan ja uudestaan.

Yksi Simolan tilan virolaisista poimijoista oli Nastja Grigorjeva, joka oli ensimmäistä kertaa mansikkapellolla ansiotyössä. Hän tuli Putkilahteen ystävänsä kanssa Viron venäjänkielisestä itäosasta Jõhvin kaupungista.

Tällä tyylillä Nastja onnistui poimintatyössään erinomaisesti eikä työn rasituskaan ollut niin pahaa kuin hän oli odottanut. Nastja Grigorjeva tuli itävirolaisesta Jõhvin kaupungista ja oli ensimmäistä kertaa ansiotyössä suomalaisella mansikkapellolla.

Urakkapalkalla tehtävä poimintatyö vaati sitkeyttä, näppäryyttä ja hyvää kuntoa, jotta pääsee kiinni kunnon ansiotuloihin. Joskus liiallinen kuumuus, kärpäset ja paarmat häiritsevät työntekoa.

Miten keksit lähteä Suomeen mansikoita poimimaan? ”Paikallisessa lehdessä eräs yritys ilmoitteli mansikanpoimintamatkoista Suomeen. Minäkin menin kyselemään lisätietoja ja päätin kokeilla onneani mansikanpoimijana.” Putkilahden mansikkapellot eivät olleet entuudestaan Nastjalle tuttuja, mutta sattuma toi hänet juuri tänne. Ennalta oli jo tiedossa, että poimijat saavat asua Simolan aittamajoituksessa aivan mansikkapeltojen tuntumassa.

”Luulin näkeväni Suomessa valtavat mansikkapellot. Työpäivien kuvittelin olevan pitkiä ja rasittavia. Oikeastaan mansikanpoimijan työ olikin helpompaa kuin olin kuvitellut”, totesi Nastja jälkikäteen.

Mitä kerroit kokemuksistasi kotiväelle ja ystävillesi? ”Kylän asukkaat suhtautuivat ulkomaisiin poimijoihin ystävällisesti, paremmin kuin olin odottanut. Mieleen on jäänyt hyvänmakuiset suuret mansikat, vierailu villisikatilalla, talkootyöt heinäpellolla sekä rantamökillä, patikointi Vaaruvuoren luontopolulla, Kärkisten silta ja sieltä avautuvat näkymät keskisuomalaiseen luontoon.”

Mitä aiot ostaa mansikkapellolla tienatuilla rahoilla? ”En ole vielä päättänyt. Taidan ostaa uuden talvitakin.”

Teksti ja kuvat
Valto Koskinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2005]